Heissan,

Ihan käsittämätöntä: kaksi viikkoa on tosiaan jo kulunut. Todella nopeasti tähän kaikkeen on tottunut, joten siinä mielessä tuntuu, että täällä olisi ehtinyt olla jo kauemminkin.

Viime viikolla alkoi kurssit yliopistolla. Ensimmäisessä jaksossa käyn kurssia nimeltä Socialt arbete med drogmissbrukare. Kurssi on 15 op:n arvoinen pläjäys, JOS sen vain pääsee läpi. Sehän ei nyt ole niinkään sanottua, koska kuten nimestä voi päätellä kurssi on ruotsiksi. Luennot sinällään eivät tuota ongelmaa. Kielitaito on näköjään kuulevana osapuolena ihan ok. Sen sijaan pientä päänvaivaa aiheuttaa basgrupp-työskentely. Luokka on jaettu neljään ryhmään, joista kaikki työskentevät kerran viikossa annetun teeman ympärillä. Kyse on siis PBL-työskentelystä (problem based learning). Tykkään kyllä tästä oppimismenetelmästä, mutta näin alkuun oma osallistuminen on kielen vuoksi vielä hieman hankalaa.

Opettaja on kyllä kiitettävästi jaksanut kysellä pysynkö mukana, sen sijaan joudun myöntämään, että hieman enemmän apua ja kiinnostusta olisin odottanut ruotsalaisilta opiskelijoilta. En tarkoita mitään tervetuliaisseremonioita kukkien, kakkujen ja kahvien kanssa, mutta ehkä joku olisi voinut tokaista tervetulleeksi tai tarjota apuaan käytännön asioiden hoitamisessa. Aiemmin olin kuullut Skånen alueelta sellaisia kokemuksia paikallisista, että he vaihtavat liiankin helposti englannin kieleen, jos vastapuolelta ei oikein ruotsin kieli irtoa. Itse olen kokenut päinvastoin. Jos olen joutunut vaihtamaan englantiin on minulle puhumista jatkettu edelleen ruotsiksi. Tämä on toki vain hyvä asia, että sinnikyyttä riittää. Mutta, jotta pääsee paikallisten kanssa juttusille täytyy itse olla yritteliäs juttukaveri. Kun juttusille sitten pääsee, ovat opiskelijat kyllä osoittautuneet mukaviksi.

Sosiaalialan koulutus eroaa hieman suomalaisesta mallista. Kurssillamme on sekä sosionomiksi että sosiaalialan maisteritutkintoa opiskelevia, mutta ymmärtääkseni sosionomit voivat täällä tehdä sosiaalityöntekijän töitä, ja maisterikoulutus ei sinällään johda eri pätevyyksiin. Ja toki jo alunalkaen tuo ero on siinä, että sosionomit opiskelevat yliopistossa, eivätkä ammattikorkeakouluissa kuten Suomessa. Hieman ihmetystä on herättänyt se, että olen jo valmistunut sosionomiksi Suomessa. Kurssillamme on jonkin verran vanhempia, jo aiemman tutkinnon suorittaneita. Miehiä on enemmän kuin Jyväskylän yliopiston sosiaalityön koulutuksessa on ehkä koskaan nähty: ehkä jopa viisi-kuusi!

Huomenna olen menossa kielikurssin aloitukseen kielikeskukselle. Tarkoituksena olisi käydä vaihtareille tarkoitettu ruotsin kielikurssi toisessa jaksossa. Toisessa jaksossa alkaa myös Professionelt socialt arbete (15 op), joten katsotaan nyt tuleeko haukattua liian iso pala.

Koulun ohella on myös ollut paljon nähtävää ja koettavaa. Viime keskiviikkona oli tervetuloseremoniat yliopiston kauniilla päärakennuksella ja perjantaina juhlimme Welcome partyissa. Siellä oli hyvin pitkälle kaikki Lundiin tulleet vaihtarit. Viime viikolla kävin myös tutustumassa Östgöta Nationin klubiin. Liityin kuitenkin toiseen eli Västgöta nationiin. Kolmestatoista on valittava joku, jotta saa opiskelikortin. Kauaa ei viitsinyt mietintämyssyä pitää päässä sen suhteen mihin nationiin liittyy, ja kaikki ovat hyvin pitkälle samankaltaisia. Yhteen nationiin liittyminen oikeuttaa käymään muissakin (yhtä lukuunottamatta!), joten kovin paljon merkitystä nationin valinnalla ei ole. Ja VG on vaihtareiden suosima, joten sinne siis.

Niin ai mikä nation? Kyseessä ovat siis opiskelijajärjestöt, jotka huolehtivat pitkälle opiskelijoiden sosiaalisesta elämästä. On aamupalaa, lounasta, illallista, pubia, klubia, stand-uppia... Joka illalle ja päivälle olisi jotain. Nationineihin liittymisellä ei ole mitään tekemistä opiskelualan kanssa, erikseen sosiaalialalla opiskelevillekin olisi sitten Lunds Socialhögskolans Studentkår. Klubeilla juoksemisen vastapainoksi olen ostanut kortin Gerdahallenille. Siellä saa käydä "gympassa" ja muissa niin paljon kuin vain jaksaa ja ehtii, hinta koko kevääksi oli 420 kruunua eli ei paha.

Mitäs vielä? Johan tässä jo olisikin=) Sunnuntaina oltiin Skåne Tourilla. Kronavall`s Castle tarjosi meille mahtavan ympäristön ja kuohuvaa tarjottavaa. Åhus, noin 10 000 asukkaan pikkukaupungissa pysähdyimme vain hetken kuvaamaan, mutta kesäaikaan Åhus näyttäisi varmasti parhaita puoliaan! Kristianstadissa kävimme museovisiiteillä ja syömässä. Päivän päätti Ikean reissu Malmössa. Tietää olevansa Ruotsissa, kun kahden viikon aikana oon käynyt nyt kahdesti Ikeassa=)

Tämän illan jälkeen olen ehkä pyöränomistaja. Tämä tapaus oli sen verran ihmeellinen, että lisää ensi kerralla. Sanottakoon, että pyörän hankkimisen suhteen täällä pätee villin lännen laki! Lisää ensi kerralla...;)

Puss och kram!

Anu

i Lund!!

Keskiviikko 13.1.2010
Terveisiä Lundista!

Nyt sitä ollaan sitten paikan päällä Etelä-Ruotsissa, jonne siis saavuimme opiskelukaverini kanssa eilen 12.1. Matkahan nyt ei lentäen järin pitkä ollut: 7.20 lähti SAS:in lento Helsingistä ja paikallista aikaa olimme perillä Kööpenhaminassa 8.20. Kööpenhaminan lentokentältä lähti näppärästi juna liki saman tein, joten Lundissa olimme lopulta noin klo 10. Ei tätä oikein vieläkään ymmärrä, että täällä sitä nyt ollaan. Koko syksyn ja toki pidempäänkin tämä vaihtoonlähtö on mielessä siinnellyt ja nyt kaikki on oikeastikin startannut.

Ihan mutkitta reissumme ei alkanut. Etukäteisjärjestelyt venähtivät yllättäen pitkälle joulukuuhun, sillä vielä joulukuussa kuulimme Nordplus-verkostolta, ettei heillä yllättäen olekaan myöntää apurahaa. Ei muuta kun uusia avustushakemuksia väsäämään. Pääsimme onneksi sutjakkaasti eteenpäin Erasmuksen kautta, joten statuksemme ehti vielä viimeisen kuukauden aikana muuttua Nordplussasta Erasmukseksi. Myös itse asunnon saaminen tuntui venyvän pitkään. Monen mutkan kautta nyt siis lopultakin voin sanoa, että täällä ollaan ja kaikki hyvin!

Laukuissamme heavy-kyltit ja minulla kaiken lisäksi liki repeytynyt vetohihna otimme taksin rautatieasemalta osoitteeseen AF-building, missä oli yleinen ilmoittauminen ja mistä saisimme avaimet asuntoihin. International mentor-paitaisia avustajia oli joka puolella ja tuntui, että tässä ollaan hyvissä käsissä ja tervetulleita Lundiin. Laukut jätettiin alas ja sen jälkeen yläkertaan ilmoittautumaan. Siinä ei kauaa mennytkään, sen sijaan asuntojonossa kökötimme piiiitkään. Mutta iloinen saa kuitenkin olla, että on katto pään päällä. Salissa oli oma osastonsa heille, joilla ei ole vielä asuntoa, joten mieluummin sitä siinä international housing - jonossa odotteli.

Asuntonani on siis iso soluasunto, jossa minulla on oma 12 neliön huone. Huoneessa on kaikki perustavarat: sänky, kirjoituspöytä, hyllyköitä, kaapit, nojatuoli ja lamput. Lisäksi löytyy ensin hieman sairaalamaiseksi moittimani yksinäinen lavuaari, joka on kuitenkin jo nyt osoittanut toimivuutensa. Joten siitäkin iso plussa! Keittiön ja wc:n/suihkun jaan kämppisteni kanssa. Asunto oli siistissä kunnossa tänne tullessani. Ikkunat ovat rautatielle päin: tuosta ohitseni kulkevat junat Malmöhän, Kööpenhaminaan jne. Äänet toki kuuluvat, mutta eivät ainakaan toistaiseksi ole häirinneet. Sijainti on ihanteellinen: lähellä keskustaa ja yliopistoa. Yliopiston rakennuksia tosin on täällä joka puolella kaupunkia, mutta ymmärtääkseni ensi viikolla alkavat kurssini ovat tässä aivan tuntumassa. Pyörän ajattelin silti hankkia jostain, kunhan ehtii asettua muuten kaupunkiin.

Kämppiksiä on 10, mutta usko pois se ei ole niin paha kuin miltä kuulostaa. Asunto on nimittäin ikäänkuin jaettu kahtia. Tässä minun puolellani meitä on viisi ja me jaamme keittiön ja kaksi wc:tä/suihkua. Asunnon toisella puolella on liki samanmoinen pohjaratkaisu kuudelle kämppikselle. Me kaikki 11 jaamme yhteisen olohuoneen huoneiston keskiosassa. Siellä on sohvat, nojatuolit ja tv. Keittiöstä löytyy kaikki tarvittavat astiat ja ottimet, yllättäen kaikki from IKEA=) Itselläkin on suunnitteilla Ikean reissu Malmöhön. Jotain "pientä" kivaa voisi hankkia tänne huoneeseen. Että heavya matkaa tiedossa myös takaisinpäin tullessa;)

Olimme ilmoittauneet Swedish language course and orientation-ohjelmaan, mutta opettaja sanoi, että suomalaisina kuusi vuotta ruotsia opiskelleina meillä ei ole mitään asiaa kurssille. Ehkä sitä olisikin mukava opetella jotain muuta kuin Jag heter Anu, vaikka senkin sanominen tuntuu vielä hassulta. Kestää aikansa ennen kuin kieltä uskaltaa käyttää. Alkuviikoille on niin paljon ohjelmaa, että vapaa-ajanongelmia tuskin tulee. Ja ruotsin kursseja on tarjolla eritasoisia, joten niillekin pääsee halutessaan vielä myöhemmin. Tänään oli yleistä infoa Kårhusetissa, jossa meille kerrottiin mm. opiskelijoiden terveydenhuollosta ja asumisesta. Olipa läsnä myös paikallista viranomaisverkostoa: oman Facebook-faniryhmän omistaja, aivan huikea Patrick-poliisi, jotta muistaisimme mm. sen että pyörässä tulee olla valot (päällä!) ja että yleisesti ei pissailla.

Nyt mentoriryhmän tapaamiseen!

Puss och kram; Anu