Heissan,
Ihan käsittämätöntä: kaksi viikkoa on tosiaan jo kulunut. Todella nopeasti tähän kaikkeen on tottunut, joten siinä mielessä tuntuu, että täällä olisi ehtinyt olla jo kauemminkin.
Viime viikolla alkoi kurssit yliopistolla. Ensimmäisessä jaksossa käyn kurssia nimeltä Socialt arbete med drogmissbrukare. Kurssi on 15 op:n arvoinen pläjäys, JOS sen vain pääsee läpi. Sehän ei nyt ole niinkään sanottua, koska kuten nimestä voi päätellä kurssi on ruotsiksi. Luennot sinällään eivät tuota ongelmaa. Kielitaito on näköjään kuulevana osapuolena ihan ok. Sen sijaan pientä päänvaivaa aiheuttaa basgrupp-työskentely. Luokka on jaettu neljään ryhmään, joista kaikki työskentevät kerran viikossa annetun teeman ympärillä. Kyse on siis PBL-työskentelystä (problem based learning). Tykkään kyllä tästä oppimismenetelmästä, mutta näin alkuun oma osallistuminen on kielen vuoksi vielä hieman hankalaa.
Opettaja on kyllä kiitettävästi jaksanut kysellä pysynkö mukana, sen sijaan joudun myöntämään, että hieman enemmän apua ja
kiinnostusta olisin odottanut ruotsalaisilta opiskelijoilta. En tarkoita mitään tervetuliaisseremonioita kukkien, kakkujen ja kahvien kanssa, mutta ehkä joku olisi voinut tokaista tervetulleeksi tai tarjota apuaan käytännön asioiden hoitamisessa. Aiemmin olin kuullut Skånen alueelta sellaisia kokemuksia paikallisista, että he vaihtavat liiankin helposti englannin kieleen, jos vastapuolelta ei oikein ruotsin kieli irtoa. Itse olen kokenut päinvastoin. Jos olen joutunut vaihtamaan englantiin on minulle puhumista jatkettu edelleen ruotsiksi. Tämä on toki vain hyvä asia, että sinnikyyttä riittää. Mutta, jotta pääsee paikallisten kanssa juttusille täytyy itse olla yritteliäs juttukaveri. Kun juttusille sitten pääsee, ovat opiskelijat kyllä osoittautuneet mukaviksi.
Sosiaalialan koulutus eroaa hieman suomalaisesta mallista. Kurssillamme on sekä sosionomiksi että sosiaalialan maisteritutkintoa opiskelevia, mutta ymmärtääkseni sosionomit voivat täällä tehdä sosiaalityöntekijän töitä, ja maisterikoulutus ei sinällään johda eri pätevyyksiin. Ja toki jo alunalkaen tuo ero on siinä, että sosionomit opiskelevat yliopistossa, eivätkä ammattikorkeakouluissa kuten Suomessa. Hieman ihmetystä on herättänyt se, että olen jo valmistunut sosionomiksi Suomessa. Kurssillamme on jonkin verran vanhempia, jo aiemman tutkinnon suorittaneita. Miehiä on enemmän kuin Jyväskylän yliopiston sosiaalityön koulutuksessa on ehkä koskaan nähty: ehkä jopa viisi-kuusi!
Huomenna olen menossa kielikurssin aloitukseen kielikeskukselle. Tarkoituksena olisi käydä vaihtareille tarkoitettu ruotsin kielikurssi toisessa jaksossa. Toisessa jaksossa alkaa myös Professionelt socialt arbete (15 op), joten katsotaan nyt tuleeko haukattua liian iso pala.
Koulun ohella on myös ollut paljon nähtävää ja koettavaa. Viime keskiviikkona oli tervetuloseremoniat yliopiston kauniilla päärakennuksella ja perjantaina juhlimme Welcome partyissa. Siellä oli hyvin pitkälle kaikki Lundiin tulleet vaihtarit. Viime viikolla kävin myös tutustumassa Östgöta Nationin klubiin. Liityin kuitenkin toiseen eli Västgöta nationiin. Kolmestatoista on valittava joku, jotta saa opiskelikortin. Kauaa ei viitsinyt mietintämyssyä pitää päässä sen suhteen mihin nationiin liittyy, ja kaikki ovat hyvin pitkälle samankaltaisia. Yhteen nationiin liittyminen oikeuttaa käymään muissakin (yhtä lukuunottamatta!), joten kovin paljon merkitystä nationin valinnalla ei ole. Ja VG on vaihtareiden suosima, joten sinne siis.
Niin ai mikä nation? Kyseessä ovat siis opiskelijajärjestöt, jotka huolehtivat pitkälle opiskelijoiden sosiaalisesta elämästä. On aamupalaa, lounasta, illallista, pubia, klubia, stand-uppia... Joka illalle ja päivälle olisi jotain. Nationineihin liittymisellä ei ole mitään tekemistä opiskelualan kanssa, erikseen sosiaalialalla opiskelevillekin olisi sitten Lunds Socialhögskolans Studentkår. Klubeilla juoksemisen vastapainoksi olen ostanut kortin Gerdahallenille. Siellä saa käydä "gympassa" ja muissa niin paljon kuin vain jaksaa ja ehtii, hinta koko kevääksi oli 420 kruunua eli ei paha.
Mitäs vielä? Johan tässä jo olisikin=) Sunnuntaina oltiin Skåne Tourilla. Kronavall`s Castle tarjosi meille mahtavan ympäristön ja kuohuvaa tarjottavaa. Åhus, noin 10 000 asukkaan pikkukaupungissa pysähdyimme vain hetken kuvaamaan, mutta kesäaikaan Åhus näyttäisi varmasti parhaita puoliaan! Kristianstadissa kävimme museovisiiteillä ja syömässä. Päivän päätti Ikean reissu Malmössa. Tietää olevansa Ruotsissa, kun kahden viikon aikana oo
n käynyt nyt kahdesti Ikeassa=)
Tämän illan jälkeen olen ehkä pyöränomistaja. Tämä tapaus oli sen verran ihmeellinen, että lisää ensi kerralla. Sanottakoon, että pyörän hankkimisen suhteen täällä pätee villin lännen laki! Lisää ensi kerralla...;)
Puss och kram!
Anu
Ihan käsittämätöntä: kaksi viikkoa on tosiaan jo kulunut. Todella nopeasti tähän kaikkeen on tottunut, joten siinä mielessä tuntuu, että täällä olisi ehtinyt olla jo kauemminkin.
Viime viikolla alkoi kurssit yliopistolla. Ensimmäisessä jaksossa käyn kurssia nimeltä Socialt arbete med drogmissbrukare. Kurssi on 15 op:n arvoinen pläjäys, JOS sen vain pääsee läpi. Sehän ei nyt ole niinkään sanottua, koska kuten nimestä voi päätellä kurssi on ruotsiksi. Luennot sinällään eivät tuota ongelmaa. Kielitaito on näköjään kuulevana osapuolena ihan ok. Sen sijaan pientä päänvaivaa aiheuttaa basgrupp-työskentely. Luokka on jaettu neljään ryhmään, joista kaikki työskentevät kerran viikossa annetun teeman ympärillä. Kyse on siis PBL-työskentelystä (problem based learning). Tykkään kyllä tästä oppimismenetelmästä, mutta näin alkuun oma osallistuminen on kielen vuoksi vielä hieman hankalaa.
Opettaja on kyllä kiitettävästi jaksanut kysellä pysynkö mukana, sen sijaan joudun myöntämään, että hieman enemmän apua ja
kiinnostusta olisin odottanut ruotsalaisilta opiskelijoilta. En tarkoita mitään tervetuliaisseremonioita kukkien, kakkujen ja kahvien kanssa, mutta ehkä joku olisi voinut tokaista tervetulleeksi tai tarjota apuaan käytännön asioiden hoitamisessa. Aiemmin olin kuullut Skånen alueelta sellaisia kokemuksia paikallisista, että he vaihtavat liiankin helposti englannin kieleen, jos vastapuolelta ei oikein ruotsin kieli irtoa. Itse olen kokenut päinvastoin. Jos olen joutunut vaihtamaan englantiin on minulle puhumista jatkettu edelleen ruotsiksi. Tämä on toki vain hyvä asia, että sinnikyyttä riittää. Mutta, jotta pääsee paikallisten kanssa juttusille täytyy itse olla yritteliäs juttukaveri. Kun juttusille sitten pääsee, ovat opiskelijat kyllä osoittautuneet mukaviksi.Sosiaalialan koulutus eroaa hieman suomalaisesta mallista. Kurssillamme on sekä sosionomiksi että sosiaalialan maisteritutkintoa opiskelevia, mutta ymmärtääkseni sosionomit voivat täällä tehdä sosiaalityöntekijän töitä, ja maisterikoulutus ei sinällään johda eri pätevyyksiin. Ja toki jo alunalkaen tuo ero on siinä, että sosionomit opiskelevat yliopistossa, eivätkä ammattikorkeakouluissa kuten Suomessa. Hieman ihmetystä on herättänyt se, että olen jo valmistunut sosionomiksi Suomessa. Kurssillamme on jonkin verran vanhempia, jo aiemman tutkinnon suorittaneita. Miehiä on enemmän kuin Jyväskylän yliopiston sosiaalityön koulutuksessa on ehkä koskaan nähty: ehkä jopa viisi-kuusi!
Huomenna olen menossa kielikurssin aloitukseen kielikeskukselle. Tarkoituksena olisi käydä vaihtareille tarkoitettu ruotsin kielikurssi toisessa jaksossa. Toisessa jaksossa alkaa myös Professionelt socialt arbete (15 op), joten katsotaan nyt tuleeko haukattua liian iso pala.
Koulun ohella on myös ollut paljon nähtävää ja koettavaa. Viime keskiviikkona oli tervetuloseremoniat yliopiston kauniilla päärakennuksella ja perjantaina juhlimme Welcome partyissa. Siellä oli hyvin pitkälle kaikki Lundiin tulleet vaihtarit. Viime viikolla kävin myös tutustumassa Östgöta Nationin klubiin. Liityin kuitenkin toiseen eli Västgöta nationiin. Kolmestatoista on valittava joku, jotta saa opiskelikortin. Kauaa ei viitsinyt mietintämyssyä pitää päässä sen suhteen mihin nationiin liittyy, ja kaikki ovat hyvin pitkälle samankaltaisia. Yhteen nationiin liittyminen oikeuttaa käymään muissakin (yhtä lukuunottamatta!), joten kovin paljon merkitystä nationin valinnalla ei ole. Ja VG on vaihtareiden suosima, joten sinne siis.
Niin ai mikä nation? Kyseessä ovat siis opiskelijajärjestöt, jotka huolehtivat pitkälle opiskelijoiden sosiaalisesta elämästä. On aamupalaa, lounasta, illallista, pubia, klubia, stand-uppia... Joka illalle ja päivälle olisi jotain. Nationineihin liittymisellä ei ole mitään tekemistä opiskelualan kanssa, erikseen sosiaalialalla opiskelevillekin olisi sitten Lunds Socialhögskolans Studentkår. Klubeilla juoksemisen vastapainoksi olen ostanut kortin Gerdahallenille. Siellä saa käydä "gympassa" ja muissa niin paljon kuin vain jaksaa ja ehtii, hinta koko kevääksi oli 420 kruunua eli ei paha.
Mitäs vielä? Johan tässä jo olisikin=) Sunnuntaina oltiin Skåne Tourilla. Kronavall`s Castle tarjosi meille mahtavan ympäristön ja kuohuvaa tarjottavaa. Åhus, noin 10 000 asukkaan pikkukaupungissa pysähdyimme vain hetken kuvaamaan, mutta kesäaikaan Åhus näyttäisi varmasti parhaita puoliaan! Kristianstadissa kävimme museovisiiteillä ja syömässä. Päivän päätti Ikean reissu Malmössa. Tietää olevansa Ruotsissa, kun kahden viikon aikana oo
n käynyt nyt kahdesti Ikeassa=)Tämän illan jälkeen olen ehkä pyöränomistaja. Tämä tapaus oli sen verran ihmeellinen, että lisää ensi kerralla. Sanottakoon, että pyörän hankkimisen suhteen täällä pätee villin lännen laki! Lisää ensi kerralla...;)
Puss och kram!
Anu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti