17.2.2010

Hei,

Terveisiä taasen täältä Lundista! Täällä istun tällä kertaa koululla ahkerana esseen parissa. Se alkaa olla jo voiton puolella, joten kirjoittelen tässä välissä kuulumisia. Kyllä täällä tosiaan kouluhommiakin tulee tehtyä, ja kuten tällä viikolla, jopa ihan liiankin kanssa. Tässä on tullut tuskailtua 2800 sanan esseen kanssa hetken aikaa. Aion nyt kuitenkin pysyä päätöksessäni, että teen kurssitehtävät ruotsiksi. Siitä on kuitenkin eniten hyötyä. Ja toisaalta englannin vääntäminen tähän väliin olisi saattanut jopa tuntua hankalammalta, koska muutoin kurssi ja sen materiaali on ruotsiksi. Huvittaa vaan, että tuon tehtävän tulevat lukemaan opettajan lisäksi kaksi kurssilaista, jotka myös antavat ”nimettömään” työhöni palautetta. Kaiketi se olisi ihan sama, että mun nimi lukisi työn päällä kissankorkuisin kirjaimin. Eiköhän kielioppivirheistä huomaa hyvin nopeasti kenen työ on kyseessä=)

Mutta kurssi on ollut todella mielenkiintoinen ja ollaan korridoorissammekin päädytty mielenkiintoisiin huumeita koskeviin keskusteluihin. Kämppäkaverini on nimittäin Hollannista ja heillä tämä politiikka on hiukan toisenlainen. Perjantaina yliopistolla odottaa esseen palautuksen (lue nöyryytyksen) lisäksi kannabis-keskustelu, jossa minun tulee olla ”motståndare inriktad på sociala argument”.

Kurssi siis koostuu luennoista, ryhmätyöskentelystä, josta kirjoitinkin jo viime kerralla, ja sitten on kaksi isompaa esseetä ja nyt kaiken päälle vielä tällainen ”kepeä” keskustelu. Muutenkin tuntuu, että täällä tehdään paljon enemmän töitä pienryhmissä ja keskustellen. Jopa koulun tilat ovat kuin suunniteltuja: grupprummeja on joka puolella! Luennot toki muodostavat kurssin rungon, mutta tänäänkin täällä tietokoneluokassa on näkynyt monia ryhmätyötään tekeviä opiskelijoita. Keskustelu nyt perinteiseen ryhmätyöskentelyn tapaan äityy välillä tiukaksikin, mutta kyllä huomaan kaipaavani tätä työskeltelymallia. Suomessa opiskelu on jotenkin yksinäisempää. Näin vaihtarina joudun tosin edelleen palaamaan edellisen blogikirjoitukseni teemaan: ruotsalaisiin kurssikavereihini en ole juurikaan päässyt tutustumaan. Tätä tosin toitottavat kaikki. Ja kyllä se vaan näin on, että vaihtari vaihtarin tunnistaa. Tälläkin viikolla olen kuin sattumalta päätynyt lounastamaan vaihtareiden pöytään.

Täällä ollessaan sitä huomaa maailman sekä kutistuvan, että kasvavan. Lund on pieni kaupunki ja kaikki tuntevat kaikki. Ja mitä sitä olikaan ennen Facebookia! En aiemmin ole erityisesti fanittanut koko systeemiä, mutta täällä huomaa, että se on oivallinen keino tutustua ihmisiin, saada tietoa eri tapahtumista jne. Ja jos tutustunut uuteen ihmiseen ja pyydät kaveriksi naamakirjassa, voit olla varma, että teillä on vähintään yksi yhteinen ystävä. Maailma taas kasvaa, kun tajuaa miten paljon on paikkoja missä en ole koskaan käynyt, tai suoraan sanottuna, mistä en ole edes koskaan kuullut! Oikein hävettää, vaikka toisaalta, Suomi ei kuulu niihin maihin mistä monella vähänkään kauempaa tulevalla on mitään käsitystä.

Toinen asia mihin täällä olen herännyt on kokonaisen tutkinnon tai maisteriopintojen tekeminen ulkomailla. En ole edes ajatellut tällaista vaihtoehtoa, mutta Lundissa tämä on hyvin yleistä. Miksei muuallakin, mutta itselle tämä on jotenkin uusi asia. Opiskelijat ovat kyllä nykyään todella kansainvälisiä, mikä on ilman muuta hieno asia. Ja jo tässä vaiheessa voin kyllä itsekin sanoa, että vaikka tänne lähtöä tuumin pitkään, niin päivääkään en ole katunut.

Tässä välillä on tullut käytyä useaan otteeseen Malmössä, jonne on vain n. 15 minuutin junamatka. Siellä on tullut käytyä sekä omin päin, että Finlustin kanssa, joka on Lundissa opiskelevien suomalaisten yhdistys. Sillä porukalla kävimme myös Bjärredissä uimassa meressä ja saunomassa. Saunakulttuuri on täällä siitä vinha, että saunoja kyllä on, mutta kaikissa niissä ei tavata heittää löylyä. Tai se on jopa täysin kiellettyä. Hiostaa, janottaa ja tulee pää kipeäksi – miksei voi heittää löylyä?! Parin viikon sisällä on suunnitteilla myös Kööpenhaminan reissu. Ajateltiin mennä ihan ajan kanssa, vaikka sinnekään ei siis pitkä matka ole. Ja kunhan tämä kurssi päättyy niin olisi tarkoitus ottaa halpalento ja suunnata jonnekin paikkaan X.

Lisäksi olen löytänyt tieni paikallisen Rädda Barnetin eli Pelastaa lapset ry:n Lundin paikallisosaston toimintaan. Heillä on kansainvälisille opiskelijoille oma ryhmä. Tapaamme kerran viikossa lapsia käsittelevän elokuvan tai mielenkiintoisen puhujan merkeissä. Lisäksi ryhmä käy viikonloppuisin Malmössä tapaamassa maahanmuuttajalapsia. Siellä en ole vielä ollut, mutta ajatuksena on siis viedä heille leluja, leikkiä ja pelata heidän kanssaan. Olot paikallisessa maahanmuuttajakeskuksessa eivät ole kovin lapsiystävälliset.

Loppuun pyöräni tarina: olimme siis menossa katsomaan pyörätarjontaa, joka oli jäänyt harmillisen myöhäiseksi, mistä syystä tarjonta oli pääasiassa ruosteisia mummomalleja peräti 1500 kruunua / yksilö. Suurin osa liikkeistä tarjoaa sopimusta, että he ostavat pyörän takaisin vaihdon päätyttyä. Tämä katsastamammekin liike lupasi näin aluksi, mutta kun paikalle tuli mies joka olisi halunnut myydä käytetyn pyöränsä liikkeeseen, oli vastaus, ettei me mitään pyöriä osteta! Tämä pyöränmyyjä tarjosi sitten käytettyä pyöräänsä meille, jota lähdimme katsastamaan hänen kotinsa kellariin. Hiukan epämääräistä ja pimeää hommaa ja olimmekin suht varpaisillamme mitä tuleman pitää. Mutta pyörä oli loistavassa kunnossa ja kun mies vielä itse tinki hinnasta, oli kauppa selvä. Seuraavana päivänä haimme pyörän mieheltä ja maksoin loput 200 kruunua käsirahaksi maksamani 200 kruunun lisäksi. Siis noin 40 euron pyörä. Erittäin hyvän kaupan kukkaruksia lähdimme matkaan ruokakassin kanssa, jotka mies halusi lahjoittaa, kun oli kerran itse lähdössä pois Lundista. Kelpaa huristella! =)

Puss och kram!
Anu