Amsterdam 25-28.5

Jotta eivät viimeiset viikot menisi kuitenkaan aivan lähdön tunnelmissa, on tässä ehditty vielä paljon puuhaillakin. Norwegian halpalento (75 euroa edestakaisin!) lennätti meidät Rantasen kanssa Amsterdamiin. Matka oli varattu jo hyvissä ajoin, sen sijaan majapaikkaa meillä ei lähtiessä ollut kuin yhdeksi yöksi. Muutenkin reissusuunnitelmia ei oltu juurikaan tehty, vaan matkaan lähdettiin täysin avoimin mielin. Yövyimme Hotel Vivaldissa Stadhouderskade 76:ssa. Myöhemmin paikan päällä selvisi, että voisimme viettää hotellissa myös seuraavat kaksi yötä, joten majoituskuvio järjestyi paremmin kuin hyvin. Mikään luksuslukaalihan tämä Vivaldi ei ponnekkaasta nimestään huolimatta ollut. Pari tähteä, mitä lie, hinnaltaan noin 30 yö/pää. Aamupalalla ei mitään tuoretta tavaraa tarjoiltu, eikä keliaakikko siellä olisi mitään saanut syödäkseen, ellei jo olisi Tanskan reissun pettymyksistä viisastuneena kantanut omia knäckebrödejä mukana. Huoneemme sijaitsi kellarikerroksessa. Jymy-yllätys odotti matkalaisia toisena yönä: hiiri kävi mitä todennäköisimmin kurkistamme kamariimme. Sanon todennäköisesti, koska itse en nähnyt mitään, Riikka näki, mutta ilman silmälaseja. Mutta joku musta möykky siellä kävi kääntymässä, mikä muukaan kuin hiiri? Hyi olkoon! En oo tiennytkään, että näin paljon pelkään tai lähinnä iljettää moiset otukset. Takaiskuista huolimatta olimme tyytyväisiä hotelliin, sillä sijainti oli erinomainen.

Keskiviikkona 26.5 lähdimme suuntaamaan kohti ”must-see” kohdetta: Anne Frankin taloa Princengrachtilla. Talolle oli pieni jono, kuten kuulemma melkein aina onkin. Mutta hetken odottaminen oli kyllä sen arvoista. Anne Frankin talo on ehdottomasti vaikuttavin ja liikuttavin museo missä olen koskaan käynyt. Kyseessä on totta kai osittain turisti-kohde, mutta museolla on niin paljon sanottavaa, että suosittelen ehdottomasti käymään. Talo on avattu yleisölle vuonna 1960. Miljoonat ja miljoonat ihmiset ovat siis jo tämän nähneet, me nyt yksinä heidän joukossaan. Frankin perheen ja miljoonien muiden juutalaisten karu kohtalo, ahdistava aika piileskellessä, koko toisen maailmansodan piinaava aika oli jotenkin käsienkosketeltavissa tässä talossa. ”We have to whisper and tread lightly during the day, otherwise the people in the warehouse might hear us.” Anne Frank, July 11, 1942

Suuren vaikutuksen minuun teki myös se työ, mitä Otto Frank on tehnyt palattuaan Amsterdamiin. Museossa pyöri video, missä Otto kertoi kyllä tienneensä tyttärensä pitävän päiväkirjaa, mutta hän ei ollut tiennyt kuinka syvällisiä ajatuksia tytär oli sinne kirjoittanut. Otto toteaakin, että monet vanhemmat eivät tunne lapsiaan kovin hyvin. Ajatus pätee minusta edelleenkin, ehkä vielä paremmin kuin koskaan ennen.

”To build up a future, you have to know the past.” Otto Frank, 1967.

Museosta tarttui mukaan Anne Frankin päiväkirja, joka löytyi suomenkielisenäkin versiona. Olenhan minäkin tätä pienenä aloittanut lukemaan, mutta tarina ei tainnut silloin oikein päästä oikeisiin mittasuhteisiin. Janoan päästä kirjan pariin! Tämän nuoren, kirjailijan urasta haaveilleen tytön tarina on avannut monien silmät ja kertoo käsienkosketeltavasti 40-luvun tapahtumista.

Museon jälkeen pistäydyimme syömään Radhuusstraatilla sijaitsevaan ravintola Eet Panomaramaan. Ruokapaikkoja Amsterdamista löytyy kyllä laidasta laitaan ja varsinkin lounasaikaan myös ihan kohtuuhintaan. Palvelu oli erittäin ystävällistä, mistä kiitokset. Ruokailun jälkeen siirryimmekin hieman erilaisiin museotunnelmiin: seksimuseo, Sex through the ages. Museossa oli valokuvia, elokuvanpätkiä, mallinukkeja ja koriste-esineitä ja maalauksia seksuaalisin teemoin. Kiintoisaa oli nähdä, kuinka 1800-luvun loppupuolella otetut kuvat eroavat tämän päivän eroottisista valokuvista. Tai toisaalta, kuinka eroja ei sitten juurikaan ole. Enemmänkin on ehkä muuttunut naisten rooli seksuaalisessa kanssakäymisessä. Vaikka edelleen nainen kuvataan usein rooliin, jossa hän vain myöntyy miehen toiveisiin, on naisen rooli muuttunut vahvemmaksi. Fetisseistä kertova oma nurkkauksensa oli aikamoista nähtävää. Siellä jo varoiteltiin herkimpiä museokävijöitä. Kaiken kaikkiaan museo oli käymisen arvoinen, välillä hieman humoristinen, mutta omalla tavallaan puhutteleva kokemus sekin.

Museon jälkeen piipahdimme Irish coffeella De Drie Graefjes-kahvilassa keskustassa. Kahvilassa oli aivan ihana musta kissa, joka vei välittömästi paikkani kun lähdin käymään vessassa. Siinä se köllötti. Taitaa olla kissa hyvillä eväillä ja erittäin hyvin ihmisiin tottunut, kun kahvilassa niin tottuneesti pyöri. Illallistemme Hard Rock Caffeessa kanaalin varrella. Siitä olikin sitten lyhyt matka hotellille. Pitkä päivä väsytti matkalaiset täysin! Aamulla oli startti aivan hotellin lähituntumassa sijaitsevaan Riksmuseoon. Näimme vaikuttavia teoksia mm. Rembrandtin Yövartio-maalauksen. Tämän jälkeen lounastimme Cobra Cafessa ja otimme perinteisiä turistikuvia I amsterdam – kirjainten luona. Sitten olikin aika vahanukkein: kohti Madame Tussaud-museota. Museo sisälsi jonkin verran Hollannin historiaa ja myös minua säikkyä, kovasti pelottaneen, osion missä oikeat näyttelijät säikyttelivät ihmisiä. Vasta tämän sinällään hauskan, mutta jännittävän osion jälkeen pääsimme itse ”julkkisten” pariin. Siellä me vietimme iltapäivää Brad Pitin, Justin Timberlaken, Madonnan ja Robbien kanssa;)

Iltapäivän kiertelimme Red light district-alueella. Kyllä sitä maalaistyttö hämmentyneenä kulki noilla kaduilla. Valokuvatahan siellä ei saa, mutta niissä pienissä kaapeissa naiset istuivat ja välillä joku ohikulkija kävi kysymässä hintaa. Jotenkin hämmentävää. Amsterdam on samaan aikaan erittäin romanttinen kaupunki, minkä huomasimme etenkin kanaali-ajelulla kulkiessa pieniä kanaaleja ja mahtavien pikkusiltojen alta. Samaan aikaan toisaalla, prostituutio on täysin avointa ja laillista, mikä antaa kaupungille hieman ”likaisen” leiman. Toinen Amsterdamia leimaava piirre on Coffeeshopit. Mekin yhdessä pyörähdimme, mutta ihan kyllä vain kahvilla. Olisihan sieltä saanut sienipiirakkaa, valmiiksi käärittyä sätkää ja ties mitä. Kävimme myös kaupassa missä myytiin erilaisia ”taikasieni”-valmisteita ja muita vermeitä. Tämäkin on jotenkin niin ihmeellinen piirre, että tällaisia liikkeitä on aivan avoimesti olemassa. Mielenkiintoisen ja pitkän päivän päätteeksi istahdimme kiinalaisten hierojien jalkahierontaan. Aivan ihanaa! Iltadrinksuille päädyimme aivan hotellimme vieressä sijaitsevaan Cafe Kale de Derdeen. Putkahdimme paikalle ihan sattumalta, mutta mihin aikaan: siellähän oli menossa aivan mahtavat tanssit. ZoukLovers - Brasilian Dancers laittoivat parastaan tanssilattialla. Siinä istuttiin suut ammollaan drinksujen ääressä, niin mahtavaa katsottavaa se oli.

Viimeinen päivä Amsterdamissa oli jätetty tietoisesti vähän löysemmälle ohjelmalle, jotta ehdittäisiin käydä vähän kaupoilla ja puistossa. Vondelpark oli valtavan suuri viheralue, sekin aivan hotellin kulmilla. Ilma ei vain suosinut, joten ei jääty pikniköimään, mutta tuli kuitenkin nähtyä ”Amsterdamin keuhkot”. Siitä oli ajatuksemme jatkaa yhdelle drinkille House of Bolsiin, jota oli suositeltu useissa esitteissä. Paikka olikin vähän enemmän mitä olimme osanneet edes odottaa. Paikassa sai kyllä drinkin jos useammankin, mutta samalla pääsimme museokierrokselle tutustumaan Bols-liköörin ja Lucas Bolsin historiaan. Mielenkiintoinen yllätys! Saimme kokeilla kuinka haju – ja makuaistimme toimivat mm. tuoksuttelemalla eri tuoksuja, joista likööritkin koostuvat. Bolsin liköörejä on 39 eri makua. Yllättävin maku tällä reissulla oli jogurtti, raikkain suosikki graniittiomena. Jokainen vieras sai nimittäin yhden drinksun ja useampia liköörejä snapsuina maisteltavaksi. Lounastimme Cafe De Raedtissa, jossa maistoin vanhaa Amsterdamilaista juustoa. Siitä jatkoimme vielä hetken kaupunkikierrosta. Tunnit tässä vastakohtien kaupungissa alkoivat eittämättä olla ohi, ja lähdimme suuntamaan ratikan ja junan avuin Schipholin lentokentälle.

Kiitos mahtavasta reissusta Riikalle!

Parikin kämppistä on jo lähtenyt. Tupa alkaa tyhjenemään…

Puss och kram; Anu

Karnevaalit ja ystävät!

Vapun jälkeen elo Lundissa jatkui hieman aiempaa löysemmin kurssin keskeyttämisen vuoksi. Ruotsin kurssilla on käyty ja Suomen tenttiin luettu, joten ei nyt jouten ole ehtinyt täysin olla. 7.5 olimme viettämässä iltaa Hanna ”Tirehtööri” Moilasen luona Malmössä. Kävimme katsastamassa ruotsalaisen techno/electropop  bändin Familjenin (Johan T Karlsson) Babelissa. Aikamoista jumputusta! Heidän hittinsä ”Det snurrar i min skalle” on nationeiden vakiokalustoa, joten ihan kiva heitä sinällään oli nähdä ja kuulla, vaikka kyllä keikalla mielellään näkee enemmän soitantaa. Nyt se oli yksi napinpainallus niin biisin perusrytmitys oli valmis.

Finlustin kanssa vietimme viimeistä kokousta ja ruokailtaa seuraavalla viikolla. Keskiviikkona 12.5 sain rakkaita ystäviä Suomesta Lundiin, joten pääsin esittelemään heillekin Finlustia ja mikä tärkeintä, sitä kautta tärkeiksi tulleita ihmisiä. Suomen vieraiden, Tellun, Villen ja Torviksen kanssa vietimme loistavat neljä päivää. Ihanaa, että vaikka välissämme on ollut satoja kilometrejä ja useita kuukausia oli kuin jatkaisimme siitä mihin viimeksi jäimme. Kävimme Malmössä kiertämässä kirppareita ja muita liikkeitä. Malmön nähtävyydet eivät ole auenneet minulle vieläkään, eikä niin päässyt käymään tälläkään kertaa. Turning Torso oli sellaisen sumun peitossa, että näimme ehkä puolet koko torsosta. Noh, täytynee katsoa netistä kuvia=) Mutta muutoin meillä oli mahtava Malmö-päivä. Lauantaina kävimme Kööpenhaminassa. Sade uhmasi vierailijoita, mutta sitkeästi lähdimme liikkeelle. Enemmän teki mieli pysyttäytyä kaupoilla ja kahveella, kuin lähteä juoksemaan sateessa nähtävyyksien perässä. Vieraat kiittelivät toimivaa julkista liikennettä ja toden totta: kuinka sitä taas Suomessa tottuukaan siihen, että samassa ajassa kuin Lundista pääsee Kööpenhaminaan, Jyväskylästä ”pääsee” Jämsään! Matkusteleminen täältä Etelä-Ruotsista käsin on kyllä näppärää. Toki Keski-Euroopassa on vielä tilanne aivan toinen, mutta itselle jo tämä, että junalla pääsee tunnissa toiseen maahan, on käsittämätöntä. Tellu, Ville & Torvis olivat järkkäilleet vielä niin mukavasti, että kun sunnuntaina lähtivät takaisin Suomeen, he ottivat jo aimo kasan tavaroitani mukaansa. Siitä iso kiitos! Perästä tullaan=)

Niin, paluukyyti on varattu. 5.6 puolen päivän jälkeen ovat päiväni Lundissa luetut. Ja 6.6 saisi sitten tulla Jyväskylän asemalta noukkimaan kotiin. Paluukyyti järjestyi hienosti, kun tulemme Riikan kanssa yhtä matkaa. Yhdessä tänne tultiin, yhdessä täältä lähdetään. Niin monet hetket on täällä yhdessä jaettu, että aivan tuntuu oudolta palata Suomeen, kun ei välttämättä nähdäkään nyt ihan joka päivä. Tiivistä yhteyttähän tässä on tähänkin asti pidetty, mutta kiitollisena totean, että vaihtoaika on syventänyt ystävyyttämme entisestään. Ollaan päästy sille tasolle, että toiselle voi todeta aika napakkaankin sävyyn. Turhat esiriput on riisuttu; toisen kanssa voi olla täysin oma itsensä. Sitten on nämä ihanat uudet ystävät, joihin olen ilokseni saanut tutustua täällä Lundissa. Hannat: Nyykkäri ja Tirehtööri, ovat kovin tärkeitä ja mikä parasta: heidän opintonsa jatkuvat myös Jyväskylässä, kenellä missäkin vaiheessa, mutta kuitenkin. Siellä tavataan! Irina ”pj” Tavio jäänee vielä Ruotsiin, mutta aivan mahtavaa on ollut tutustua häneen ja todellakin toivon, että tapaamme uudelleen! Annika palasi jo Suomeen, hän tulee saamaan Jyväskylän vieraita Helsingin suunnille enemmin kuin arvaakaan;) Jyväskylä saanee myös vieraita syksyllä, kun odotamme Barcelonan tyttöä, Esteriä, saapuvaksi Suomeen. Esterin rento elämänasenne on tehnyt minuun suuren vaikutuksen. Mitä useammin olemme nähneet, sitä mahtavampi tämä nainen on! ! Ja Akvile hänen siskonsa Emiljen kanssa. Reippaat ja työteliäät nuoret naiset Liettuasta. Kämppikseni Ulrike tai sanoisin jo paremminkin ystäväksi, on tullut läheiseksi. Hänen kanssaan on monet iltateet juotu, katsottu yhdessä tv:tä tai paremminkin siinä on tullut juoruiltua talon asioita. Ulrike on ollut alusta saakka minulle tuki ja turva talossamme ja nyt vaihtokauden aikana on ollut mukava huomata, kuinka muodostamme porukan kavereinemme. Sillä pieni on maailma: Ester ja Ulrike opiskelevat yhdessä, Ester ja Akvile puolestaan ovat kämppiksiä. Eli ympäri tullaan ja yhteen mennään. Sekä Akvilen että Esterin opinnot jatkuvat Lundissa, joten kyllä tässä näin käy, että tänne on tultava uudelleen. Nämä ja monet monet muut rakkaat ihmiset ovat tehneet vaihtoajastani rikkaan ja unohtumattoman. Kiitos<3

21-23.5 räjähti Lund! Joka neljäs vuosi järjestettävät karnevaalit toivat kaupunkiin tuhansia opiskelijoita, mutta kuten huomasimme karvenaalien aikana, on kyseessä koko perheen juhla. Paikalla oli väkeä vauvasta vaariin. 200 kruunua maksavalla rannekkeella pääsi alueelle  joka päivä ja sai katsoa ison lavan esiintyjiä. Erikseen olisi sitten myyty sirkus, spex ja muita lippuja. Voittoa tavoittelemattomat, opiskelijavoimin järjestetyt karnevaalit ovat harvinaislaatuinen tämän kokoluokan tapahtuma. Kämppiksenikin oli ilmoittautunut töihin karnevaaleille, mutta hän jättäytyi hommasta pois toisena päivänä. Työskennelläkseen hän joutui alun perin jonottamaan 8 tuntia, eivätkä vapaaehtoiset todella saa mitään. Eivät edes t-paitaa. Itse jätin vapaaehtoistyön sivuun, vaikka monet kehuvatkin sen olevan parasta karnevaali-tunnelmaa, kun saa olla itse mukana järkkäämässä. Perjantaina kokoonnuimme bruchille Sydskånska Nationille ja sitten myöhemmin Botaniska Trädgårdeniin.  Perjantai-illan ykkösnimi meille suomalaisille oli M.A Numminen. Numminen joukkoineen veti mahtavan keikan! Pitkä ystävyys näkyi: Nummisen joka toinen lause alkoi: ”Pedro och jag…” =) Lauantaina aurinko helli pitkästä aikaa Skånen

aluetta ja sehän näkyi välittömästi. Palaneita käsivarsia ja niskoja, koska kuka nyt tällaisena keväänä on mihinkään aurinkorasvoihin varautunut. Auringonpaisteessa katsoimme karnevaali-kulkueen. Kulkue kiertää kaupungin ja mukana on useita kymmeniä rekkoja, joilla kullakin oma teema. Kulkue kiersi myös sunnuntaina tullen takaisinpäin reittiään. Ilma oli otollinen ulkona istuskelulle ja niin suuntasimmekin Stadsparkeniin ennen karnevaali-alueelle siirtymistä. Illalla tsekkasimme Simone Morenon, brasialaisen, mutta Ruotsissa asuvan lahjakkaan naislaulajan. Loistavaa musiikkia!

Sunnuntaina kävimme lounastamassa Kalmar Nationissa ja sen jälkeen pelailemassa pelejä alueella. Kerrankin pääsimme myös Mustach – telttaan (olutteltta). Karnevaalit olivat todella hauskat, mutta ongelmana kyllä oli se, että iltaisin siellä ei viitsinyt olla kovin myöhään, koska ihmisiä oli niin paljon, ettei siellä voinut liikkua. Ensin olisi pitänyt jonottaa tunti, että saa yhden juoman, sitten tunti vessaan ja sitä rataa. Päivällä alueella oli paljon mukavampi oikeasti kierrellä ja katsoa miten hienoja telttoja ja miten monenlaista tekemistä sinne oli vapaaehtoisvoimin järkätty. Karnevaali-potin viimeisenä esiintyjänä räjäytti Leningrad Cowboys. Aivan huikea  liki kaksituntinen keikka! Siinä oli kyllä kaikki shown elementit kohdillaan.

Kuukausi vaihtoa jäljellä!

Terveiset Ruotsista!

Kevään pitäisi jo olla pitkällä, vaan kuinkas kävikään. Ajattelin kerrankin päästä nauttimaan keväisistä päivistä edes hitusen aiemmin mitä kotipuolessa, niin ei. Kylmä viima puhaltelee, eikä aurinko ole paistanut kunnolla moniin viikkoihin. Silti eteenpäin ja kesää kohti mennään, täällä seuraavanlaisissa merkeissä.

Ensinäkin, koulun osalta viime viikkojen isoin ohjelmanumero on ollut sosiaalityön toisen kurssin, Professionallt socialt arbete, keskeyttäminen. Tätä asiaa pohdiskelin pitkään, mutta lopulta päädyin keskeyttämiseen. Kurssi oli hyvin laaja, ja etenkin kurssin suurimman työn, interventionsplanin kirjoitus, ei ottanut onnistuakseen. Ehdin sitä jo hieman aloittaa, mutta en kuitenkaan niin paljoa, että keskeyttäminen harmittaisi ylitsepääsemättömän paljon. Interventionsplaniin olisi vaadittu niin paljon asioita ja kun yritimme kurssiasiaa selvittää vastuuopettajien kanssa, tehtiin meille Riikan kanssa moneen otteeseen selväksi, että vaatimustaso on meille aivan sama kuin paikallisillekin. Kurssin vaativuutta ja lukuisia tehtäviä eivät ole olleet kiroamassa vain minun ja Riikan muodostama kaksikko, vaan myös monet ruotsalaiset opiskelijatoverimme. Tämä on heille pakollinen ja se viimeinen sosiaalityön kurssi, ennen kuin valmistuvat Socialhögskolanilta sosionomeiksi. Tähän on ehkä senkin vuoksi yritetty ympätä kaikki mahdollinen ja mahdoton. 

Kurssin ohjeistus on ollut myös epäselvää, enkä tässäkään tarkoita nyt vain meitä suomalaisia, vaan kyllä siellä on ihan joukolla ihmetelty, että mitä ensi viikoksi nyt pitikään taas tehdä. Kerrankin kävi niin, että Riikka näppäränä huomasi ryhmäläisten ymmärtäneen tehtävänannon aivan väärin ja laitoimme sitten asiasta yhdessä viestiä. Kurssissa piili myös se suuri vaara, ettei sitä olisi päässyt läpi. Uusinta olisi tarkoittanut kokonaan uuden casen saamista ja siis jälleen uuden 15 sivun kirjoittamista elokuussa. Eihän se olisi mitenkään päin onnistunut. Kaiken lisäksi, minulle riittää, että olen nyt saanut tuon sosiaalityön ensimmäisen kurssin läpi. Siitä saamani 15 opintopistettä voin toivon mukaan lukea hyväksi sosiaalityön syventäviin opintoihin. Kaiken kaikkiaan sinne pitäisi saada 20 opintopistettä, joten jonkun kirjatentin avulla saan ne nopeastikin täyteen. Ystäväni Kelankin olen pitänyt tyytyväisenä, sillä minulla on pojoja kertynyt jo alkuvuodesta Suomesta. Näin ollen, jatkan loppuun ruotsin kielikurssin ja tyydyn muuten ottamaan vähän rauhallisemmin koulun kanssa. Tuntuu, että olen tehnyt ihan oikean päätöksen kurssin lopettamisen suhteen, vaikka se ensin harmittikin. Se mikä kyllä edelleen hieman harmittaa on, että kurssista ei voi saada yhtään opintopistettä jo tehdyistä osasuorituksista (toisaalta kyllä ymmärrän). Harmittaa myöskin se, että hiukan enemmän vastaantuloa olisin paikalliselta yliopistolta kaivannut. En mitään vaihtareiden paapomista, vaan ihan nyt niiden realiteettien huomioimista missä eletään. En ole ruotsalainen, en puhu ruotsia äidinkielenäni, mikä tarkoittaa sitä, että käytän vähintään tuplaten aikaa kaikkien pikkutehtävien kimpussa verraten paikallisiin.

Mutta se siitä ja katse tulevaan: nyt kun alkaisi se aurinko paistaa, niin pääsisi nauttimaan tästä harvinaisesta tilanteesta, kun vapaa-aikaa on hieman enemmän käsillä.

Pääsiäisen jälkeisenä viikonloppuna olikin paljon ohjelmaa Pelastakaa lasten toiminnassa. Lauantaina kokoonnuimme Stortorgetille missä otimme vastaan leluja, jotka saisimme sitten viedä Park Hotellin lapsille. Leluja tulikin aivan valtava määrä, jopa niin paljon, ettei Park Hotellin pieniin tiloihin edes niitä kaikkia mahdu. Parempi kuitenkin näin päin. Samaisen viikonlopun sunnuntaina nimittäin Riikan kanssa näimme millaista Park Hotellissa on. Siellä perheet odottelevat, kuka minkäkin mittaisen ajan päätöstä siitä, saavatko jäädä Ruotsiin. Lapsille on järjestetty joka päivä jonkun organisaation tahosta leikkitoimintaa. Park Hotellissa käyvät meidän lisäksemme mm. kirkon ja Punaisen Ristin vapaaehtoistyöntekijät. Tuloamme osattiin selvästikin odottaa: ehdittiin saada avain käteen, kun jalassa oli jo ensimmäinen innokas ”roikkuja” vaatimassa sisäänpääsyä leikkihuoneeseen. Yllätykseksemme paikalle tuli pienten lasten lisäksi myös 16-vuoden ikäisiä nuoria miehiä. Ikähaarukka oli siis noin 2-16 vuotta. Vanhemmille lapsille pieni leikkihuone ei juurikaan tarjoa mitään aktiviteettia, mutta niin vain pojatkin innostuivat muovailemaan ja piirtämään. Uloskin olisi ollut kiva mennä, mutta Park Hotellin piha ei juurikaan tarjoa aktiviteettia. Leikkijöitä riitti kaiken kaikkiaan parisenkymmentä. Happi meinasi pienestä huoneesta loppua. Saa nähdä ehtiikö tässä vielä toisenkin kerran Park Hotellille kevään aikana, meidän huki on ollut käydä siellä lauantaisin ja sunnuntaisin, kun muut vapaaehtoiset käyvät arkisin.

Samaisena viikonloppuna vietettiin myös Glamour-sitsejä. Oli tosi mukava ilta: kiitos vielä porukan kokoajille Petralle kumppaneineen! Yleisesti sitsi-kulttuurista Suomi vs. Ruotsi voisi todeta seuraavaa. Täällä sitsejä järjestetään paljon useammin: joka viikonloppu voi koota oman porukan, jolle varaa pöydän. Ruuat ovat yleensä todella hyviä ja paljon fiinimpiä mitä Suomen sitseillä. Sen sijaan se, mitä Suomen sitseiltä kaipaan, on että kokee olevansa koko porukan kanssa yhtä. Täällä sitsit ovat käytännössä useammat sitsit samassa tilassa samaan aikaan. Jokainen pöytäseurue valitsee oman teemansa, eikä laulamisestakaan tule mitään koko porukalla. Joka pöydästä raikaa eri laulut eri aikaan. Toastmasteri tekisi sitseistä yhtenäisemmät, mutta toisaalta ymmärrän, ettei joka viikonlopulle ole sellaista järjestää. Rangaistuskulttuurikin puuttuu, mihin taas Suomessa ehti tottua.

Huhtikuun 16. päivä odottelin äitiä, isää ja veljeä saapuvaksi Lundiin. Emme nyt toki olleet ainoita, joilla suunnitelmat meni mönkään, mutta ainahan se omakohtaisesti eniten harmittaa. Nimittäin ne Islannin tuhkapilvethän sotki koko taivaan ja kaikkien suunnitelmat. Veljenikin olisi lentänyt ensimmäistä kertaa elämässään, mutta nyt jää neitsytmatka odottelemaan myöhempää ajankohtaa. Harmitti kyllä kovasti, että kotiväki joutui jäämään Suomeen. Lauantaina lähdin sitten Finlustin porukan kanssa Kullabergille, mikä on Möllessä, noin tunnin ajomatkan päässä Lundissa. Aivan mahtava alue, missä voi vaeltaa, golfata ja tutustua todella monipuoliseen luontoon. Ei vaihtoaika siis pelkää rällästämistä ole! Tässä on päässyt myös kultturoitumaan. Maanantaina 19.4 käytiin kattomassa Elizabeth Lundin opiskelijateatterissa. Mukana on sekä paikallisia opiskelijoita, että vaihtareita. Hieman kyllä mieltä kaihersi, etten ole ollut mukana toiminnassa, kun sitä hieman alkuvuodesta vielä mietin. Näytelmä oli tosi hyvä, ja näytti siltä, että porukalla on ollut hauskaa sitä harjoitellessaan. Toisaalta on kuitenkin niin, että tekemistä olisi niin paljon: jotain on rankattava pois. Kulttuurielämämme jatkui, kun tutustuimme Kulturen –alueeseen. Käsittämätöntä, miten kaunista nähtävää ja koettavaa sitä onkin aivan kodin kulmilla. Kulturen sisältää useita eri rakennuksia, missä on museoita, näyttelyitä ja minne voi mennä vaikka piknik-päivää viettämään. Parasta oli nähdä mm. professorin ja normityöläisten asuinrakennuksia. Ne oli laitettu niin aidonoloisesti, että oikein tunsi kuinka palasi vuosissa taaksepäin. Tänne pitää päästä uudestaan!

Ennen vappua edustettiin kahdessa hyvin erityypisessä tilaisuudessa. Perjantaina oli Full Moon-partyt ja lauantaina olimme Finlustin porukan kanssa mukana RSN:n eli ruotsinsuomalaisten nuorten liiton vuosikokouksessa ja illallisella Grand Hotellissa Lundissa. No mutta sitten aiheeseen vappu. Suomalaisesta tavasta poiketen ruotsalaisten vappua vietetään 30.4 jo aamusta alkaen. Piknik-kulttuuria 1.5 ei juurikaan ole, tosin me toteutimme suomalaista perinnettä Finlustin kanssa munkkien kera. Mutta 30.4 olimme Stadsparkenilla jo 8.30. Päivä alkoi skumballa ja aamiaisella. Puistossa oli tuhansia opiskelijoita, eikä pahinkaan sadekuuro saanut väkeä luovuttamaan. Siellä mekin kökittiin sateenvarjojen alla, kunnes toinen sadekuuro sai liikkumaan kotia kohti. Mutta päivähän oli vasta puolessa. Iltapäivä odoteltiin tietoa Block partyista. Perinteiset Block partyt olivat keränneet Facebook-eventissä yli 10 000 ja ehkä juuri tästä syystä, bileitä ei sitten ollutkaan. Infoa bileistä piti nimittäin tulla hieman ennen niiden alkua, paikkakaan kun ei ollut tiedossa. Mitään ei kuitenkaan kuulunut. Ilmeisesti jonkinlaista Block partyjen tynkää on ollut, mutta tällaiseksi massatapahtumaksi juhla ei päässyt äitymään, mitä Facebook aiemmin pelotteli. Ilta meni sitten ihmetellessä, että mitäs nyt. Kävin muutamissa korridoori-bileissä, mutta aikaisin aloitettu vappujuhlinta verotti ja suurin osa olikin jo suht ajoissa nukkumassa. Meidän seurueemme pääsi myös televisioon (omakuvaa ei näy, mutta läheltä liippas julkisuus;)). Vappu oli kyllä todella mukava ja Lundissa ja Uppsalassa sitä osataan viettää kunnolla. Paljon porukkaa oli tullut lähipaikoilta ihan varta vasten Lundin opiskelijavappua viettämään. Reaktio muiden kuin opiskelijoiden keskuudessa taitaa tosin olla sama kuin jyväskyläläisillä rallien suhteen. Muutaman vuoden sitä jaksaa, sitten sitä haluaa kaupungista mahdollisimman kauas tapahtuman aikaan.

Paljon on siis ehtinyt taas tapahtua. Nyt kun viimeinen kuukausi on käsillä, huomaa, että oma mieli alkaa jo kääntyä kotiin. Johan tässä pitäisi paluukyytejäkin selvitellä. Samalla sitä odottaa paluuta: niin paljon on tapahtumassa myös Suomen päässä, mutta toisaalta jännittää. Olen tottunut tähän elämään jo niin hyvin, että vaikka koti on paljon mielessä, sitä ei jotenkin pysty tällä hetkellä kuvittelemaan, millaista elämää se siellä olikaan. Onneksi vielä kuukauden päivät vaihtoaikaa jäljellä. Hyvästit pelottaa, jälleennäkeminen odotuttaa.

Puss och kram!

Glad Påsk!

Hyvää pääsiäistä kaikille!

Täällä vietellään pääsiäisen aikaan suhteellisen rauhallisissa tunnelmissa. Pääsiäinen on täällä hyvin samantapainen kuin Suomessa, ei enää niinkään uskollinen juhla, vaan enemmänkin pitkä viikonloppu, jolloin on aikaa olla perheen ja ystävien kanssa. Ruotsalaiset syövät tosi paljon suklaata ja karkkia pääsiäisen aikaan: pääsiäisenä kuluu 2000 tonnia suklaamunia! Että kyllä ruotsalaisillekin maistuu. Pääsiäisnoidat lentävät täällä Kyöpelinvuoren sijaan Blåkulla-vuorelle. Trullejakin täällä kiertää, tosin yhtään en ole tavannut (eivät ehkä niinkään kiertele näissä kansainvälisissä korridooreissa;)) Erojahan virpomiskulttuurissa on tosin jo Suomen sisälläkin. Etelä-Pohjanmaalla, mistä olen kotoisin, virvotaan huomenna eli lauantaina, kun taas yleisimmin virpomispäivä on palmusunnuntai.

Jos olisin lähtenyt Suomessa käymään olisin siellä nyt, mutta koska olen saamassa perheen ja ystäviä tännepäin olen päätynyt siihen, että Suomeen palaan sitten vasta kesäkuussa. Poikaystäväni Sami oli täällä pari viikkoa maaliskuun lopulla. Ihana kun hän ehti olla niin pitkään, mutta yhdessäoloon ehti taas tottua ja nyt on ollut ns. hieman käynnistysvaikeuksia taas tähän normaaliarkeen täällä. Ja jotenkin koko meidän korridoorikin on ollut tosi hiljainen: missä kaikki ovat?

Göterborgin reissu 6.3 oli oikein onnistunut. Tosin päivähän oli tuollainen 18 tunnin mittainen, että ennen ja jälkeen ruokailun meinasi kyllä huumori loppua. Kävimme eläinpuistossa, jossa tosin näin yhteensä vain kolme eläintä: hirven, pingviinin  ja norpan. Ruuan jälkeen olis tehny mieli päästä hetkeks lepäämään, mutta siitähän suunnattiin Dancing Dingo - pubiin ja sieltä yökerhoon. Yökerhossa oli aivan loistavaa musiikkia, mutta siinä mielessä tuli ikävä näitä Lundin nationeita, että hinnathan olivat vähintäänkin huikeat. Oppaamme olivat letkeitä nuoria miehiä, jotka olivat varustautuneet matkaan viidellä vodkapullolla. Kauppa kävi menomatkalla, ja lopputuloksen "onnellisten" ostajien kohdalta voi kukin arvailla.

Samin kanssa kävimme hänen tätinsä perheen luona Smålandsstenarissa. Olimme mielestämme niin nokkelia, kun löysimme tosi halvat liput, vaan mites kävikään? Liputhan olivatkin osittain bussiliput, ja Halmstadissa meidän olisi pitänyt 15 minuutissa ehtiä paikallisbussilla toiselle bussiasemalle kaupungin toiselle puolelle. Noh, ei ehditty. Kaikki opastivat meitä erisuuntiin ja mun pinnahan oli niin tiukilla, että meinas matkakassit lentää. Tuli siinä Halmstadkin haukuttua ikäväksi kaupungiksi. Mutta matkahuollon täti järjesti meille oman privaattipirssin, joka vei meidät isomman tien varteen, josta pääsimme hyppäämään tuohon kirottuun bussiin. "Ai te", sanoi kuskikin kun menimme kyytiin (meistä oli nimittäin puhuttu radiopuhelimilla pirssikyytimme aikana;)). Eli loppu hyvin kaikki hyvin. Viikonlopun aikana kävimme Lager 157 - nimisessä kaupassa Gällstadissa. Merkkivaatteita edukkaaseen hintaan! Sieltä Boråsiin Samin toisen tädin perheen luo ja hänen serkun perhettä tapaamaan. Illan vietimme Suomi-seuran karaokessa. On se varmasti ollut toista silloin 1970-luvulla, kun Ruotsissa on ollut valtavasti suomalaisia töissä. Onhan heitä toki edelleenkin, mutta Samin tädin puheista ymmärsin, että se aktiivisin Suomi-seura meininki on mennyt. Sunnuntaina kävimme Ullaredissa, joka on Ruotsin Veljekset Keskinen. Olin käynyt siellä kerran aiemminkin pari vuotta sitten ollessamme Samin serkun häissä. Ihan hullua: Ullaredista on kuulemma tehty ohjelmakin, ja joku varastopoika oli tämän ohjelman myötä noussut niin kovaan suosioon, että oli saanut ylennyksen ja päässyt pois varastosta=) Erinomainen reissu siis sukulaisten luona, josta vielä kiitos Samin tädeille perheineen! Näin sitä pääsee näkemään Ruotsia aidoimmillaan: vaihtareille suunnattua ystäväperhe-toimintaa voisin siis suositella, vaikken itse siihen lähtenytkään mukaan.

Mitäs muuta? Täällä on vietetty kämppiksen synttäreitä ja WHIP-partyja eli Wild Huge International Parties. WHIP-partyt järjestettiin Lophtetissa, joka kyllä ulospäin näytti enemmänkin navetalta. Mutta kelpokemut. Näiden jälkeen koittikin Samin lähtö ja mun lomaviikko. Harmi, ettei Sami pystynyt olemaan enää kolmatta viikkoa, koska just silloin olisi ollut paremmin aikaa. Mutta lomaviikko oli kyllä onnistunut asiassaan: nimittäin lomailussa. Ehti käydä jumpilla ja lenkillä ja hengailla vaan. Perjantaina 26.3 eli lomaviikon päätteeksi suuntasimme Hannojen ja Riikan kanssa Osloon. Sen kummemmin emme olleet reissua etukäteen suunnitelleet, mutta ehkä juuri siksi, reissusta tuli erittäin onnistunut! Päivien aikana ehdimme nähdä Oslon eri puolia ja olimme kaiken lisäksi mainittavan kulturelleja=) Yövyimme Sentrum Pensjonat -hostelissa Tollbugatanilla. Kävimme National Galleryssa katsomassa mm. Edward Munchin Huutoa. Lisäksi kävimme Vigelandin museossa ja patsaspuistossa. Patsaita oli kyllä kerrakseen, erittäin näyttäviä ja massiivia, osa patsaista myös hyvin eroottisia. Näiden lisäksi kävimme Nobel Peace Centerissä, tosin vain aulassa, mutta oli siinäkin näkemistä. Aula oli täynnä Barack Obaman kuvia. Hienoa olisi ollut käydä keskuksessa silloin, kun Martti Ahtisaari sai Nobelin rauhanpalkinnon. Oslosta löytyy muuten myös The Eternal Fire of Peace. Ja muuten: Oslon oopperalo on aivan valtavan hieno. Kävellen pääsee talon katolla, ja siellä nautimme päivästä mm. juustokakkua napostellen. Kuninkaan linnalle satuimme juuri, kun Royal Guardseilla oli "show". Upeaa ja vaikuttavaa nähtävää!

Sunnuntaina teimme reissun Holmenkollenilla. Metrolla ja bussilla huipun juurella vain todetaksemme, ettei muuten nää kuin pari metriä eteensä. Sumu oli mahdoton. Mutta käyty on, valokuvat vaan näyttävät siltä, että voisivat olla mistä tahansa=) Shoppailu sai kyllä suosiolla jäädä Oslon reissulla väliin. Onneksi museot ja sisäänpääsy lauantai-illan pubi/baariin oli ilmainen: muutoin Oslossa maksaa kaikki ja paljon. Ruotsissahan tuntuu vallan halvalta tämän reissun jälkeen. Esimerkkejä hinnoista: illallinen keskimäärin 30 eurosta ylöspäin, olut noin 6 euroa jne. Onneksi hostellissamme oli ihan kelvolliset yhteiset tilat, joten teimme siellä illallista. Mutta toki ne ihan kaupasta ostetut ruuatkin maksoi enemmän kuin mihin on tottunut. Oslo oli kyllä kerrassaan kaunis kaupunki, ja Norja kaiken kaikkiaan alkoi kiehtoa maana todella paljon. Ja pieni on maailma: hostellissa oli eräs tyttö Alajärveltä eli kotipaikkakuntani Lappajärven naapurista. Maaltakin siis ponnistetaan!=)

Tällä viikolla alkoi uusi kurssi Professionellt socialt arbete. Kurssi järjestetään yhdessä Helsinborgin yksikön kanssa, mutta pääasiassa molemmissa kaupungeissa on oma opetuksensa. Kerran tällä viikolla olimme luennoilla 30 minuutin junamatkan päässä Helsingborgissa ja kiertelimme samalla kaupunkia. Hieman on vielä epämääräinen olo kurssin suhteen: tehtävänannot eivät tunnu aukevan ihan paikallisillekkaan. Kurssin isoin tehtävän on Interventionplan, joka pitää tehdä annetusta casesta. Lisäksi on ryhmätehtäviä ja keskusteluja, joten ruotsinkielen salaiset arkut on jälleen yritettävä avata. Harmittaa, että edellisen kurssin tehtävistä ei ole kuulunut mitään. Jos tehtäviä tarvitsee täydentää, niin kohta saisi jo siitä kuulua, sillä mieli on jo niin tässä uudessa kurssissa. Nyt pääsiäisen jälkeen starttaa myös ruotsin kielikurssi (4.taso). Maanantai ja torstai-illat meneekin sitten siinä.

Ilmojen suhteen täällä tuli ehkä pieni takapakki. Aurinko ei ole juurikaan paistellut viime päivinä, mutta toivon todella, että pian pääsisimme jättämään talvikoltut nurkkaan ja paistattelemaan päivää!

Puss och kram;

Anu

Kevättä rinnassa!

Hei!

Nyt on jo Suomen iltapäivälehtiinkin päästy. Nimittäin lämpötilan osalta. Kyllähän täällä aurinko paistaa ja kummasti alkaa kevättää, vaan jotta ei kukaan kovin pahasti kateuteen tikahdu joudun myöntämään, ettei iltaisin on todella kylmä. Lunta on vielä jonkin verran maassa. Mutta kyllä tämä mieltä piristää: vielä kun alkaa vihertämään niin se se vasta on elämää!=)

Juuri palautin ensimmäisen ison esseen uudelleen opettajalle. Kävi nimittäin niin, että sain esseestä muutoin "godkänt", mutta niinhän se kielioppivirheisiin kaatui. Onneksi ystävällinen ruotsalainen auttoi minua, ja nyt lähti essee uudelle kierrokselle. Oli siellä muitakin, jotka joutuivat täydentämään esseetä esimerkiksi siitä syystä, ettei ollut kirjoittanut riittävästi jostain aiheesta tai että ei ollut antanut siitä kritiikkiä. Suomessahan tällaista ei joudu/saa koskaan tehdä. Jos kirjoitat puutteellisen esseen, näät seuraamukset arvosanasta. Ensin kyllä harmitti kun sain esseen takaisin, mutta toisaalta tuleepahan viilailtua kieliopin kanssa. Toivon, että osaavat täällä kuitenkin hiukan arvostaa sitä, että olen tehnyt esseet ruotsiksi. Nyt kun tästä yhdestä pääsi, niin johan tässä on alkanut seuraavan esseen kirjoittaminen. Edelleen tarkoituksena pitäytyä ruotsin kielessä. Tekemistä siis kyllä riittää ennen kurssin päättymistä 19.3. Sitten onkin viikon loma, jonka jälkeen alkaa tuo toinen 15 op:n pläjäys.

Lomaviikolla lähdemme viikonlopuksi Osloon. Lennämme Kööpenhamista (hinta noin 40 euroa) ja tulemme takaisin bussilla (hinta noin 25 euroa). Noilla hinnoilla ei Jyväskylästä pääse mihinkään. Kovasti odotan tulevaa reissua! Viikko sitten olimme Kööpenhaminassa. Tästä pääsee junalla noin 40 minuutissa, mutta päätimme jäädä yöksi, jotta ehtii olla ihan rauhassa paikan päällä. Kööpenhamina on kaunis kaupunki, jossa nähtävää riittää. Itseasiassa tästä tulikin ihan shoppailureissu. Yritimme metsästää Merenneitoakin, mutta eksyminen, kylmä ja nälkä saivat meidät jättämään neidon rannalle. Sielläpä odottaa meitä seuraavaan kertaan. Kävimme katsomassa yliopiston päärakennusta, jossa sijaitsee yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, ja illalla istuimme paikallisessa Studenterhusetilla. Siellä soitti joku bändikin. Oli mukava päästä näkemään pilkahdus siitä, millaista opiskelijaelämä Tanskassa saattaisi olla.

Kaiken kaikkiaan siis erittäin hyviä kokemuksia ja hyvä reissu, mutten malta olla kirjoittamatta aiheesta palvelu. Tämä ihan sitäkin silmällä pitäen, että joku Tanskaan suuntaava on keliaakikko. Itse nimittäin olen, ja voin kyllä sanoa, että Tanskassa jää hyvin nopeasti nuolemaan näppejään. Eikä siinäkään mitään jos ei oikeasti ole sitä gluteenitonta vaihtoehtoa, tai jos ei asiasta tiedä ja kysyy tietoa joltain toiselta. Mutta siinä vaiheessa loppuu minun huumori, jos gluteenitonta hampurilaista (joita kyllä saa Suomen ja Ruotsin McDonalseista!) tilaavalle nauretaan päin naamaa! Mäkki on aina oma lukunsa, mutta sama ilmiö tapahtui ihan kunnon ravintolassa. Ja loppukaneetiksi pitkän keskustelumme jälkeen tarjoilija heitti: otatko leipää? Ehkä se oli vitsi, mutta eipä paljon naurattanut siinä vaiheessa. Ruotsissa on hyvä valikoima gluteenittomia tuotteita ja hintataso on hieman Suomen tasoa alhaisempi. Sen sijaan kannattaa varautua siihen, ettei niitä G -merkkejä täältä, saatika sitten Tanskasta löydy. Kysyä siis täytyy aina, ja sen jälkeen ikävä kyllä, on näköjään myös varauduttava ottamaan puolustuslinja, sillä niin ikävään sävyyn Tanskassa palveltiin keliaakikko-asiakasta.

Elämään uudessa ympäristössä tottuu nopeasti. On ihana tulla kotiin, kun täällä on yleensä aina joku. Meillä on tullut perinne syödä olohuoneessa tv:n ääressä. Siihen sitä yleensä porukkaa kokoontuu, kuka mihinkin aikaan, mutta todennäköisemmin et istu siellä yksin. Välillä taas on ihana vetäytyä omaan pikkukammariinsa. Joskus kun ei kiinnosta nähdä ketään: oikein tekisi mieli hiipiä keittiöön, hakea äkkiä syötävää ja luikkia takaisin omaan huoneeseen. Välillä sitä taas tuntuu, että miksei nyt kukaan ole kotona ja tule juttelemaan. Ja vaihtariakin voi joskus väsyttää. Aina ei tarvitse jaksaa lähteä mihinkään. Itsellä oli viime viikko aikamoinen: tuli käytyä useaan kertaan ulkona. Oli synttäriä, Kööpenhaminan reissu, korridoori-bileet jne. Tällä viikolla on tuntunut, että haluaa vain käydä jumpassa ja tehdä kouluhommia. Ei jaksa muuta. Paitsi että viikonloppuhan on taas edessä. Tänään on Finlustin kekkerit ja huomenna lähdemme järjestetylle Göteborgin reissulle. Reissu alkaa klo 9 ja päättyy seuraavana päivänä klo 5.30. Jos silloinkaan. Oon täysin varautunut siihen, että siellä odotellaan myöhään aamuyöhön viimeisiä klubilla riehujia.

Puss och kram!

Anu

17.2.2010

Hei,

Terveisiä taasen täältä Lundista! Täällä istun tällä kertaa koululla ahkerana esseen parissa. Se alkaa olla jo voiton puolella, joten kirjoittelen tässä välissä kuulumisia. Kyllä täällä tosiaan kouluhommiakin tulee tehtyä, ja kuten tällä viikolla, jopa ihan liiankin kanssa. Tässä on tullut tuskailtua 2800 sanan esseen kanssa hetken aikaa. Aion nyt kuitenkin pysyä päätöksessäni, että teen kurssitehtävät ruotsiksi. Siitä on kuitenkin eniten hyötyä. Ja toisaalta englannin vääntäminen tähän väliin olisi saattanut jopa tuntua hankalammalta, koska muutoin kurssi ja sen materiaali on ruotsiksi. Huvittaa vaan, että tuon tehtävän tulevat lukemaan opettajan lisäksi kaksi kurssilaista, jotka myös antavat ”nimettömään” työhöni palautetta. Kaiketi se olisi ihan sama, että mun nimi lukisi työn päällä kissankorkuisin kirjaimin. Eiköhän kielioppivirheistä huomaa hyvin nopeasti kenen työ on kyseessä=)

Mutta kurssi on ollut todella mielenkiintoinen ja ollaan korridoorissammekin päädytty mielenkiintoisiin huumeita koskeviin keskusteluihin. Kämppäkaverini on nimittäin Hollannista ja heillä tämä politiikka on hiukan toisenlainen. Perjantaina yliopistolla odottaa esseen palautuksen (lue nöyryytyksen) lisäksi kannabis-keskustelu, jossa minun tulee olla ”motståndare inriktad på sociala argument”.

Kurssi siis koostuu luennoista, ryhmätyöskentelystä, josta kirjoitinkin jo viime kerralla, ja sitten on kaksi isompaa esseetä ja nyt kaiken päälle vielä tällainen ”kepeä” keskustelu. Muutenkin tuntuu, että täällä tehdään paljon enemmän töitä pienryhmissä ja keskustellen. Jopa koulun tilat ovat kuin suunniteltuja: grupprummeja on joka puolella! Luennot toki muodostavat kurssin rungon, mutta tänäänkin täällä tietokoneluokassa on näkynyt monia ryhmätyötään tekeviä opiskelijoita. Keskustelu nyt perinteiseen ryhmätyöskentelyn tapaan äityy välillä tiukaksikin, mutta kyllä huomaan kaipaavani tätä työskeltelymallia. Suomessa opiskelu on jotenkin yksinäisempää. Näin vaihtarina joudun tosin edelleen palaamaan edellisen blogikirjoitukseni teemaan: ruotsalaisiin kurssikavereihini en ole juurikaan päässyt tutustumaan. Tätä tosin toitottavat kaikki. Ja kyllä se vaan näin on, että vaihtari vaihtarin tunnistaa. Tälläkin viikolla olen kuin sattumalta päätynyt lounastamaan vaihtareiden pöytään.

Täällä ollessaan sitä huomaa maailman sekä kutistuvan, että kasvavan. Lund on pieni kaupunki ja kaikki tuntevat kaikki. Ja mitä sitä olikaan ennen Facebookia! En aiemmin ole erityisesti fanittanut koko systeemiä, mutta täällä huomaa, että se on oivallinen keino tutustua ihmisiin, saada tietoa eri tapahtumista jne. Ja jos tutustunut uuteen ihmiseen ja pyydät kaveriksi naamakirjassa, voit olla varma, että teillä on vähintään yksi yhteinen ystävä. Maailma taas kasvaa, kun tajuaa miten paljon on paikkoja missä en ole koskaan käynyt, tai suoraan sanottuna, mistä en ole edes koskaan kuullut! Oikein hävettää, vaikka toisaalta, Suomi ei kuulu niihin maihin mistä monella vähänkään kauempaa tulevalla on mitään käsitystä.

Toinen asia mihin täällä olen herännyt on kokonaisen tutkinnon tai maisteriopintojen tekeminen ulkomailla. En ole edes ajatellut tällaista vaihtoehtoa, mutta Lundissa tämä on hyvin yleistä. Miksei muuallakin, mutta itselle tämä on jotenkin uusi asia. Opiskelijat ovat kyllä nykyään todella kansainvälisiä, mikä on ilman muuta hieno asia. Ja jo tässä vaiheessa voin kyllä itsekin sanoa, että vaikka tänne lähtöä tuumin pitkään, niin päivääkään en ole katunut.

Tässä välillä on tullut käytyä useaan otteeseen Malmössä, jonne on vain n. 15 minuutin junamatka. Siellä on tullut käytyä sekä omin päin, että Finlustin kanssa, joka on Lundissa opiskelevien suomalaisten yhdistys. Sillä porukalla kävimme myös Bjärredissä uimassa meressä ja saunomassa. Saunakulttuuri on täällä siitä vinha, että saunoja kyllä on, mutta kaikissa niissä ei tavata heittää löylyä. Tai se on jopa täysin kiellettyä. Hiostaa, janottaa ja tulee pää kipeäksi – miksei voi heittää löylyä?! Parin viikon sisällä on suunnitteilla myös Kööpenhaminan reissu. Ajateltiin mennä ihan ajan kanssa, vaikka sinnekään ei siis pitkä matka ole. Ja kunhan tämä kurssi päättyy niin olisi tarkoitus ottaa halpalento ja suunnata jonnekin paikkaan X.

Lisäksi olen löytänyt tieni paikallisen Rädda Barnetin eli Pelastaa lapset ry:n Lundin paikallisosaston toimintaan. Heillä on kansainvälisille opiskelijoille oma ryhmä. Tapaamme kerran viikossa lapsia käsittelevän elokuvan tai mielenkiintoisen puhujan merkeissä. Lisäksi ryhmä käy viikonloppuisin Malmössä tapaamassa maahanmuuttajalapsia. Siellä en ole vielä ollut, mutta ajatuksena on siis viedä heille leluja, leikkiä ja pelata heidän kanssaan. Olot paikallisessa maahanmuuttajakeskuksessa eivät ole kovin lapsiystävälliset.

Loppuun pyöräni tarina: olimme siis menossa katsomaan pyörätarjontaa, joka oli jäänyt harmillisen myöhäiseksi, mistä syystä tarjonta oli pääasiassa ruosteisia mummomalleja peräti 1500 kruunua / yksilö. Suurin osa liikkeistä tarjoaa sopimusta, että he ostavat pyörän takaisin vaihdon päätyttyä. Tämä katsastamammekin liike lupasi näin aluksi, mutta kun paikalle tuli mies joka olisi halunnut myydä käytetyn pyöränsä liikkeeseen, oli vastaus, ettei me mitään pyöriä osteta! Tämä pyöränmyyjä tarjosi sitten käytettyä pyöräänsä meille, jota lähdimme katsastamaan hänen kotinsa kellariin. Hiukan epämääräistä ja pimeää hommaa ja olimmekin suht varpaisillamme mitä tuleman pitää. Mutta pyörä oli loistavassa kunnossa ja kun mies vielä itse tinki hinnasta, oli kauppa selvä. Seuraavana päivänä haimme pyörän mieheltä ja maksoin loput 200 kruunua käsirahaksi maksamani 200 kruunun lisäksi. Siis noin 40 euron pyörä. Erittäin hyvän kaupan kukkaruksia lähdimme matkaan ruokakassin kanssa, jotka mies halusi lahjoittaa, kun oli kerran itse lähdössä pois Lundista. Kelpaa huristella! =)

Puss och kram!
Anu

Heissan,

Ihan käsittämätöntä: kaksi viikkoa on tosiaan jo kulunut. Todella nopeasti tähän kaikkeen on tottunut, joten siinä mielessä tuntuu, että täällä olisi ehtinyt olla jo kauemminkin.

Viime viikolla alkoi kurssit yliopistolla. Ensimmäisessä jaksossa käyn kurssia nimeltä Socialt arbete med drogmissbrukare. Kurssi on 15 op:n arvoinen pläjäys, JOS sen vain pääsee läpi. Sehän ei nyt ole niinkään sanottua, koska kuten nimestä voi päätellä kurssi on ruotsiksi. Luennot sinällään eivät tuota ongelmaa. Kielitaito on näköjään kuulevana osapuolena ihan ok. Sen sijaan pientä päänvaivaa aiheuttaa basgrupp-työskentely. Luokka on jaettu neljään ryhmään, joista kaikki työskentevät kerran viikossa annetun teeman ympärillä. Kyse on siis PBL-työskentelystä (problem based learning). Tykkään kyllä tästä oppimismenetelmästä, mutta näin alkuun oma osallistuminen on kielen vuoksi vielä hieman hankalaa.

Opettaja on kyllä kiitettävästi jaksanut kysellä pysynkö mukana, sen sijaan joudun myöntämään, että hieman enemmän apua ja kiinnostusta olisin odottanut ruotsalaisilta opiskelijoilta. En tarkoita mitään tervetuliaisseremonioita kukkien, kakkujen ja kahvien kanssa, mutta ehkä joku olisi voinut tokaista tervetulleeksi tai tarjota apuaan käytännön asioiden hoitamisessa. Aiemmin olin kuullut Skånen alueelta sellaisia kokemuksia paikallisista, että he vaihtavat liiankin helposti englannin kieleen, jos vastapuolelta ei oikein ruotsin kieli irtoa. Itse olen kokenut päinvastoin. Jos olen joutunut vaihtamaan englantiin on minulle puhumista jatkettu edelleen ruotsiksi. Tämä on toki vain hyvä asia, että sinnikyyttä riittää. Mutta, jotta pääsee paikallisten kanssa juttusille täytyy itse olla yritteliäs juttukaveri. Kun juttusille sitten pääsee, ovat opiskelijat kyllä osoittautuneet mukaviksi.

Sosiaalialan koulutus eroaa hieman suomalaisesta mallista. Kurssillamme on sekä sosionomiksi että sosiaalialan maisteritutkintoa opiskelevia, mutta ymmärtääkseni sosionomit voivat täällä tehdä sosiaalityöntekijän töitä, ja maisterikoulutus ei sinällään johda eri pätevyyksiin. Ja toki jo alunalkaen tuo ero on siinä, että sosionomit opiskelevat yliopistossa, eivätkä ammattikorkeakouluissa kuten Suomessa. Hieman ihmetystä on herättänyt se, että olen jo valmistunut sosionomiksi Suomessa. Kurssillamme on jonkin verran vanhempia, jo aiemman tutkinnon suorittaneita. Miehiä on enemmän kuin Jyväskylän yliopiston sosiaalityön koulutuksessa on ehkä koskaan nähty: ehkä jopa viisi-kuusi!

Huomenna olen menossa kielikurssin aloitukseen kielikeskukselle. Tarkoituksena olisi käydä vaihtareille tarkoitettu ruotsin kielikurssi toisessa jaksossa. Toisessa jaksossa alkaa myös Professionelt socialt arbete (15 op), joten katsotaan nyt tuleeko haukattua liian iso pala.

Koulun ohella on myös ollut paljon nähtävää ja koettavaa. Viime keskiviikkona oli tervetuloseremoniat yliopiston kauniilla päärakennuksella ja perjantaina juhlimme Welcome partyissa. Siellä oli hyvin pitkälle kaikki Lundiin tulleet vaihtarit. Viime viikolla kävin myös tutustumassa Östgöta Nationin klubiin. Liityin kuitenkin toiseen eli Västgöta nationiin. Kolmestatoista on valittava joku, jotta saa opiskelikortin. Kauaa ei viitsinyt mietintämyssyä pitää päässä sen suhteen mihin nationiin liittyy, ja kaikki ovat hyvin pitkälle samankaltaisia. Yhteen nationiin liittyminen oikeuttaa käymään muissakin (yhtä lukuunottamatta!), joten kovin paljon merkitystä nationin valinnalla ei ole. Ja VG on vaihtareiden suosima, joten sinne siis.

Niin ai mikä nation? Kyseessä ovat siis opiskelijajärjestöt, jotka huolehtivat pitkälle opiskelijoiden sosiaalisesta elämästä. On aamupalaa, lounasta, illallista, pubia, klubia, stand-uppia... Joka illalle ja päivälle olisi jotain. Nationineihin liittymisellä ei ole mitään tekemistä opiskelualan kanssa, erikseen sosiaalialalla opiskelevillekin olisi sitten Lunds Socialhögskolans Studentkår. Klubeilla juoksemisen vastapainoksi olen ostanut kortin Gerdahallenille. Siellä saa käydä "gympassa" ja muissa niin paljon kuin vain jaksaa ja ehtii, hinta koko kevääksi oli 420 kruunua eli ei paha.

Mitäs vielä? Johan tässä jo olisikin=) Sunnuntaina oltiin Skåne Tourilla. Kronavall`s Castle tarjosi meille mahtavan ympäristön ja kuohuvaa tarjottavaa. Åhus, noin 10 000 asukkaan pikkukaupungissa pysähdyimme vain hetken kuvaamaan, mutta kesäaikaan Åhus näyttäisi varmasti parhaita puoliaan! Kristianstadissa kävimme museovisiiteillä ja syömässä. Päivän päätti Ikean reissu Malmössa. Tietää olevansa Ruotsissa, kun kahden viikon aikana oon käynyt nyt kahdesti Ikeassa=)

Tämän illan jälkeen olen ehkä pyöränomistaja. Tämä tapaus oli sen verran ihmeellinen, että lisää ensi kerralla. Sanottakoon, että pyörän hankkimisen suhteen täällä pätee villin lännen laki! Lisää ensi kerralla...;)

Puss och kram!

Anu