Vapun jälkeen elo Lundissa jatkui hieman aiempaa löysemmin kurssin keskeyttämisen vuoksi. Ruotsin kurssilla on käyty ja Suomen tenttiin luettu, joten ei nyt jouten ole ehtinyt täysin olla. 7.5 olimme viettämässä iltaa Hanna ”Tirehtööri” Moilasen luona Malmössä. Kävimme katsastamassa ruotsalaisen techno/electropop bändin Familjenin (Johan T Karlsson) Babelissa. Aikamoista jumputusta! Heidän hittinsä ”Det snurrar i min skalle” on nationeiden vakiokalustoa, joten ihan kiva heitä sinällään oli nähdä ja kuulla, vaikka kyllä keikalla mielellään näkee enemmän soitantaa. Nyt se oli yksi napinpainallus niin biisin perusrytmitys oli valmis.
Finlustin kanssa vietimme viimeistä kokousta ja ruokailtaa seuraavalla viikolla. Keskiviikkona 12.5 sain rakkaita ystäviä Suomesta Lundiin, joten pääsin esittelemään heillekin Finlustia ja mikä tärkeintä, sitä kautta tärkeiksi tulleita ihmisiä. Suomen vieraiden, Tellun, Villen ja Torviksen kanssa vietimme loistavat neljä päivää. Ihanaa, että vaikka välissämme on ollut satoja kilometrejä ja useita kuukausia oli kuin jatkaisimme siitä mihin viimeksi jäimme. Kävimme Malmössä kiertämässä kirppareita ja muita liikkeitä. Malmön nähtävyydet eivät ole auenneet minulle vieläkään, eikä niin päässyt käymään tälläkään kertaa. Turning Torso oli sellaisen sumun peitossa, että näimme ehkä puolet koko torsosta. Noh, täytynee katsoa netistä kuvia=) Mutta muutoin meillä oli mahtava Malmö-päivä. Lauantaina kävimme Kööpenhaminassa. Sade uhmasi vierailijoita, mutta sitkeästi lähdimme liikkeelle. Enemmän teki mieli pysyttäytyä kaupoilla ja kahveella, kuin lähteä juoksemaan sateessa nähtävyyksien perässä. Vieraat kiittelivät toimivaa julkista liikennettä ja toden totta: kuinka sitä taas Suomessa tottuukaan siihen, että samassa ajassa kuin Lundista pääsee Kööpenhaminaan, Jyväskylästä ”pääsee” Jämsään! Matkusteleminen täältä Etelä-Ruotsista käsin on kyllä näppärää. Toki Keski-Euroopassa on vielä tilanne aivan toinen, mutta itselle jo tämä, että junalla pääsee tunnissa toiseen maahan, on käsittämätöntä. Tellu, Ville & Torvis olivat järkkäilleet vielä niin mukavasti, että kun sunnuntaina lähtivät takaisin Suomeen, he ottivat jo aimo kasan tavaroitani mukaansa. Siitä iso kiitos! Perästä tullaan=)
Niin, paluukyyti on varattu. 5.6 puolen päivän jälkeen ovat päiväni Lundissa luetut. Ja 6.6 saisi sitten tulla Jyväskylän asemalta noukkimaan kotiin. Paluukyyti järjestyi hienosti, kun tulemme Riikan kanssa yhtä matkaa. Yhdessä tänne tultiin, yhdessä täältä lähdetään. Niin monet hetket on täällä yhdessä jaettu, että aivan tuntuu oudolta palata Suomeen, kun ei välttämättä nähdäkään nyt ihan joka päivä. Tiivistä yhteyttähän tässä on tähänkin asti pidetty, mutta kiitollisena totean, että vaihtoaika on syventänyt ystävyyttämme entisestään. Ollaan päästy sille tasolle, että toiselle voi todeta aika napakkaankin sävyyn. Turhat esiriput on riisuttu; toisen kanssa voi olla täysin oma itsensä. Sitten on nämä ihanat uudet ystävät, joihin olen ilokseni saanut tutustua täällä Lundissa. Hannat: Nyykkäri ja Tirehtööri, ovat kovin tärkeitä ja mikä parasta: heidän opintonsa jatkuvat myös Jyväskylässä, kenellä missäkin vaiheessa, mutta kuitenkin. Siellä tavataan! Irina ”pj” Tavio jäänee vielä Ruotsiin, mutta aivan mahtavaa on ollut tutustua häneen ja todellakin toivon, että tapaamme uudelleen! Annika palasi jo Suomeen, hän tulee saamaan Jyväskylän vieraita Helsingin suunnille enemmin kuin arvaakaan;) Jyväskylä saanee myös vieraita syksyllä, kun odotamme Barcelonan tyttöä, Esteriä, saapuvaksi Suomeen. Esterin rento elämänasenne on tehnyt minuun suuren vaikutuksen. Mitä useammin olemme nähneet, sitä mahtavampi tämä nainen on! ! Ja Akvile hänen siskonsa Emiljen kanssa. Reippaat ja työteliäät nuoret naiset Liettuasta. Kämppikseni Ulrike tai sanoisin jo paremminkin ystäväksi, on tullut läheiseksi. Hänen kanssaan on monet iltateet juotu, katsottu yhdessä tv:tä tai paremminkin siinä on tullut juoruiltua talon asioita. Ulrike on ollut alusta saakka minulle tuki ja turva talossamme ja nyt vaihtokauden aikana on ollut mukava huomata, kuinka muodostamme porukan kavereinemme. Sillä pieni on maailma: Ester ja Ulrike opiskelevat yhdessä, Ester ja Akvile puolestaan ovat kämppiksiä. Eli ympäri tullaan ja yhteen mennään. Sekä Akvilen että Esterin opinnot jatkuvat Lundissa, joten kyllä tässä näin käy, että tänne on tultava uudelleen. Nämä ja monet monet muut rakkaat ihmiset ovat tehneet vaihtoajastani rikkaan ja unohtumattoman. Kiitos<3
21-23.5 räjähti Lund! Joka neljäs vuosi järjestettävät karnevaalit toivat kaupunkiin tuhansia opiskelijoita, mutta kuten huomasimme karvenaalien aikana, on kyseessä koko perheen juhla. Paikalla oli väkeä vauvasta vaariin. 200 kruunua maksavalla rannekkeella pääsi alueelle joka päivä ja sai katsoa ison lavan esiintyjiä. Erikseen olisi sitten myyty sirkus, spex ja muita lippuja. Voittoa tavoittelemattomat, opiskelijavoimin järjestetyt karnevaalit ovat harvinaislaatuinen tämän kokoluokan tapahtuma. Kämppiksenikin oli ilmoittautunut töihin karnevaaleille, mutta hän jättäytyi hommasta pois toisena päivänä. Työskennelläkseen hän joutui alun perin jonottamaan 8 tuntia, eivätkä vapaaehtoiset todella saa mitään. Eivät edes t-paitaa. Itse jätin vapaaehtoistyön sivuun, vaikka monet kehuvatkin sen olevan parasta karnevaali-tunnelmaa, kun saa olla itse mukana järkkäämässä. Perjantaina kokoonnuimme bruchille Sydskånska Nationille ja sitten myöhemmin Botaniska Trädgårdeniin. Perjantai-illan ykkösnimi meille suomalaisille oli M.A Numminen. Numminen joukkoineen veti mahtavan keikan! Pitkä ystävyys näkyi: Nummisen joka toinen lause alkoi: ”Pedro och jag…” =) Lauantaina aurinko helli pitkästä aikaa Skånen 
aluetta ja sehän näkyi välittömästi. Palaneita käsivarsia ja niskoja, koska kuka nyt tällaisena keväänä on mihinkään aurinkorasvoihin varautunut. Auringonpaisteessa katsoimme karnevaali-kulkueen. Kulkue kiertää kaupungin ja mukana on useita kymmeniä rekkoja, joilla kullakin oma teema. Kulkue kiersi myös sunnuntaina tullen takaisinpäin reittiään. Ilma oli otollinen ulkona istuskelulle ja niin suuntasimmekin Stadsparkeniin ennen karnevaali-alueelle siirtymistä. Illalla tsekkasimme Simone Morenon, brasialaisen, mutta Ruotsissa asuvan lahjakkaan naislaulajan. Loistavaa musiikkia!
Sunnuntaina kävimme lounastamassa Kalmar Nationissa ja sen jälkeen pelailemassa pelejä alueella. Kerrankin pääsimme myös Mustach – telttaan (olutteltta). Karnevaalit olivat todella hauskat, mutta ongelmana kyllä oli se, että iltaisin siellä ei viitsinyt olla kovin myöhään, koska ihmisiä oli niin paljon, ettei siellä voinut liikkua. Ensin olisi pitänyt jonottaa tunti, että saa yhden juoman, sitten tunti vessaan ja sitä rataa. Päivällä alueella oli paljon mukavampi oikeasti kierrellä ja katsoa miten hienoja telttoja ja miten monenlaista tekemistä sinne oli vapaaehtoisvoimin järkätty. Karnevaali-potin viimeisenä esiintyjänä räjäytti Leningrad Cowboys. Aivan huikea liki kaksituntinen keikka! Siinä oli kyllä kaikki shown elementit kohdillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti