Jotta eivät viimeiset viikot menisi kuitenkaan aivan lähdön tunnelmissa, on tässä ehditty vielä paljon puuhaillakin. Norwegian halpalento (75 euroa edestakaisin!) lennätti meidät Rantasen kanssa Amsterdamiin. Matka oli varattu jo hyvissä ajoin, sen sijaan majapaikkaa meillä ei lähtiessä ollut kuin yhdeksi yöksi. Muutenkin reissusuunnitelmia ei oltu juurikaan tehty, vaan matkaan lähdettiin täysin avoimin mielin. Yövyimme Hotel Vivaldissa Stadhouderskade 76:ssa. Myöhemmin paikan päällä selvisi, että voisimme viettää hotellissa myös seuraavat kaksi yötä, joten majoituskuvio järjestyi paremmin kuin hyvin. Mikään luksuslukaalihan tämä Vivaldi ei ponnekkaasta nimestään huolimatta ollut. Pari tähteä, mitä lie, hinnaltaan noin 30 yö/pää. Aamupalalla ei mitään tuoretta tavaraa tarjoiltu, eikä keliaakikko siellä olisi mitään saanut syödäkseen, ellei jo olisi Tanskan reissun pettymyksistä viisastuneena kantanut omia knäckebrödejä mukana. Huoneemme sijaitsi kellarikerroksessa. Jymy-yllätys odotti matkalaisia toisena yönä: hiiri kävi mitä todennäköisimmin kurkistamme kamariimme. Sanon todennäköisesti, koska itse en nähnyt mitään, Riikka näki, mutta ilman silmälaseja. Mutta joku musta möykky siellä kävi kääntymässä, mikä muukaan kuin hiiri? Hyi olkoon! En oo tiennytkään, että näin paljon pelkään tai lähinnä iljettää moiset otukset. Takaiskuista huolimatta olimme tyytyväisiä hotelliin, sillä sijainti oli erinomainen.
Suuren vaikutuksen minuun teki myös se työ, mitä Otto Frank on tehnyt palattuaan Amsterdamiin. Museossa pyöri video, missä Otto kertoi kyllä tienneensä tyttärensä pitävän päiväkirjaa, mutta hän ei ollut tiennyt kuinka syvällisiä ajatuksia tytär oli sinne kirjoittanut. Otto toteaakin, että monet vanhemmat eivät tunne lapsiaan kovin hyvin. Ajatus pätee minusta edelleenkin, ehkä vielä paremmin kuin koskaan ennen. ”To build up a future, you have to know the past.” Otto Frank, 1967.
Museosta tarttui mukaan Anne Frankin päiväkirja, joka löytyi suomenkielisenäkin versiona. Olenhan minäkin tätä pienenä aloittanut lukemaan, mutta tarina ei tainnut silloin oikein päästä oikeisiin mittasuhteisiin. Janoan päästä kirjan pariin! Tämän nuoren, kirjailijan urasta haaveilleen tytön tarina on avannut monien silmät ja kertoo käsienkosketeltavasti 40-luvun tapahtumista.
Museon jälkeen pistäydyimme syömään Radhuusstraatilla sijaitsevaan ravintola Eet Panomaramaan. Ruokapaikkoja Amsterdamista löytyy kyllä laidasta laitaan ja varsinkin lounasaikaan myös ihan kohtuuhintaan. Palvelu oli erittäin ystävällistä, mistä kiitokset. Ruokailun jälkeen siirryimmekin hieman erilaisiin museotunnelmiin: seksimuseo, Sex through the ages. Museossa oli valokuvia, elokuvanpätkiä, mallinukkeja ja koriste-esineitä ja maalauksia seksuaalisin teemoin. Kiintoisaa oli nähdä, kuinka 1800-luvun loppupuolella otetut kuvat eroavat tämän päivän eroottisista valokuvista. Tai toisaalta, kuinka eroja ei sitten juurikaan ole. Enemmänkin on ehkä muuttunut naisten rooli seksuaalisessa kanssakäymisessä. Vaikka edelleen nainen kuvataan usein rooliin, jossa hän vain myöntyy miehen toiveisiin, on naisen rooli muuttunut vahvemmaksi. Fetisseistä kertova oma nurkkauksensa oli aikamoista nähtävää. Siellä jo varoiteltiin herkimpiä museokävijöitä. Kaiken kaikkiaan museo oli käymisen arvoinen, välillä hieman humoristinen, mutta omalla tavallaan puhutteleva kokemus sekin.
Museon jälkeen piipahdimme Irish coffeella De Drie Graefjes-kahvilassa keskustassa. Kahvilassa oli aivan ihana musta kissa, joka vei välittömästi paikkani kun lähdin käymään vessassa. Siinä se köllötti. Taitaa olla kissa hyvillä eväillä ja erittäin hyvin ihmisiin tottunut, kun kahvilassa niin tottuneesti pyöri. Illallistemme Hard Rock Caffeessa kanaalin varrella. Siitä olikin sitten lyhyt matka hotellille. Pitkä päivä väsytti matkalaiset täysin! Aamulla oli startti aivan hotellin lähituntumassa sijaitsevaan Riksmuseoon. Näimme vaikuttavia teoksia mm. Rembrandtin Yövartio-maalauksen. Tämän jälkeen lounastimme Cobra Cafessa ja otimme perinteisiä turistikuvia I amsterdam – kirjainten luona. Sitten olikin aika vahanukkein: kohti Madame Tussaud-museota. Museo sisälsi jonkin verran Hollannin historiaa ja myös minua säikkyä, kovasti pelottaneen, osion missä oikeat näyttelijät säikyttelivät ihmisiä. Vasta tämän sinällään hauskan, mutta jännittävän osion jälkeen pääsimme itse ”julkkisten” pariin. Siellä me vietimme iltapäivää Brad Pitin, Justin Timberlaken, Madonnan ja Robbien kanssa;)
Iltapäivän kiertelimme Red light district-alueella. Kyllä sitä maalaistyttö hämmentyneenä kulki noilla kaduilla. Valokuvatahan siellä ei saa, mutta niissä pienissä kaapeissa naiset istuivat ja välillä joku ohikulkija kävi kysymässä hintaa. Jotenkin hämmentävää. Amsterdam on samaan aikaan erittäin romanttinen kaupunki, minkä huomasimme etenkin kanaali-ajelulla kulkiessa pieniä kanaaleja ja mahtavien pikkusiltojen alta. Samaan aikaan toisaalla, prostituutio on täysin avointa ja laillista, mikä antaa kaupungille hieman ”likaisen” leiman. Toinen Amsterdamia leimaava piirre on Coffeeshopit. Mekin yhdessä pyörähdimme, mutta ihan kyllä vain kahvilla. Olisihan sieltä saanut sienipiirakkaa, valmiiksi käärittyä sätkää ja ties mitä. Kävimme myös kaupassa missä myytiin erilaisia ”taikasieni”-valmisteita ja muita vermeitä. Tämäkin on jotenkin niin ihmeellinen piirre, että tällaisia liikkeitä on aivan avoimesti olemassa. Mielenkiintoisen ja pitkän päivän päätteeksi istahdimme kiinalaisten hierojien jalkahierontaan. Aivan ihanaa! Iltadrinksuille päädyimme aivan hotellimme vieressä sijaitsevaan Cafe Kale de Derdeen. Putkahdimme paikalle ihan sattumalta, mutta mihin aikaan: siellähän oli menossa aivan mahtavat tanssit. ZoukLovers - Brasilian Dancers laittoivat parastaan tanssilattialla. Siinä istuttiin suut ammollaan drinksujen ääressä, niin mahtavaa katsottavaa se oli.
Viimeinen päivä Amsterdamissa oli jätetty tietoisesti vähän löysemmälle ohjelmalle, jotta ehdittäisiin käydä vähän kaupoilla ja puistossa. Vondelpark oli valtavan suuri viheralue, sekin aivan hotellin kulmilla. Ilma ei vain suosinut, joten ei jääty pikniköimään, mutta tuli kuitenkin nähtyä ”Amsterdamin keuhkot”. Siitä oli ajatuksemme jatkaa yhdelle drinkille House of Bolsiin, jota oli suositeltu useissa esitteissä. Paikka olikin vähän enemmän mitä olimme osanneet edes odottaa. Paikassa sai kyllä drinkin jos useammankin, mutta samalla pääsimme museokierrokselle tutustumaan Bols-liköörin ja Lucas Bolsin historiaan. Mielenkiintoinen yllätys! Saimme kokeilla kuinka haju – ja makuaistimme toimivat mm. tuoksuttelemalla eri tuoksuja, joista likööritkin koostuvat. Bolsin liköörejä on 39 eri makua. Yllättävin maku tällä reissulla oli jogurtti, raikkain suosikki graniittiomena. Jokainen vieras sai nimittäin yhden drinksun ja useampia liköörejä snapsuina maisteltavaksi. Lounastimme Cafe De Raedtissa, jossa maistoin vanhaa Amsterdamilaista juustoa. Siitä jatkoimme vielä hetken kaupunkikierrosta. Tunnit tässä vastakohtien kaupungissa alkoivat eittämättä olla ohi, ja lähdimme suuntamaan ratikan ja junan avuin Schipholin lentokentälle.Kiitos mahtavasta reissusta Riikalle!
Parikin kämppistä on jo lähtenyt. Tupa alkaa tyhjenemään…
Puss och kram; Anu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti