Keskiviikko 13.1.2010
Terveisiä Lundista!
Nyt sitä ollaan sitten paikan päällä Etelä-Ruotsissa, jonne siis saavuimme opiskelukaverini kanssa eilen 12.1. Matkahan nyt ei lentäen järin pitkä ollut: 7.20 lähti SAS:in lento Helsingistä ja paikallista aikaa olimme perillä Kööpenhaminassa 8.20. Kööpenhaminan lentokentältä lähti näppärästi juna liki saman tein, joten Lundissa olimme lopulta noin klo 10. Ei tätä oikein vieläkään ymmärrä, että täällä sitä nyt ollaan. Koko syksyn ja toki pidempäänkin tämä vaihtoonlähtö on mielessä siinnellyt ja nyt kaikki on oikeastikin startannut.
Ihan mutkitta reissumme ei alkanut. Etukäteisjärjestelyt venähtivät yllättäen pitkälle joulukuuhun, sillä vielä joulukuussa kuulimme Nordplus-verkostolta, ettei heillä yllättäen olekaan myöntää apurahaa. Ei muuta kun uusia avustushakemuksia väsäämään. Pääsimme onneksi sutjakkaasti eteenpäin Erasmuksen kautta, joten statuksemme ehti vielä viimeisen kuukauden aikana muuttua Nordplussasta Erasmukseksi. Myös itse asunnon saaminen tuntui venyvän pitkään. Monen mutkan kautta nyt siis lopultakin voin sanoa, että täällä ollaan ja kaikki hyvin!
Laukuissamme heavy-kyltit ja minulla kaiken lisäksi liki repeytynyt vetohihna otimme taksin rautatieasemalta osoitteeseen AF-building, missä oli yleinen ilmoittauminen ja mistä saisimme avaimet asuntoihin. International mentor-paitaisia avustajia oli joka puolella ja tuntui, että tässä ollaan hyvissä käsissä ja tervetulleita Lundiin. Laukut jätettiin alas ja sen jälkeen yläkertaan ilmoittautumaan. Siinä ei kauaa mennytkään, sen sijaan asuntojonossa kökötimme piiiitkään. Mutta iloinen saa kuitenkin olla, että on katto pään päällä. Salissa oli oma osastonsa heille, joilla ei ole vielä asuntoa, joten mieluummin sitä siinä international housing - jonossa odotteli.
Asuntonani on siis iso soluasunto, jossa minulla on oma 12 neliön huone. Huoneessa on kaikki perustavarat: sänky, kirjoituspöytä, hyllyköitä, kaapit, nojatuoli ja lamput. Lisäksi löytyy ensin hieman sairaalamaiseksi moittimani yksinäinen lavuaari, joka on kuitenkin jo nyt osoittanut toimivuutensa. Joten siitäkin iso plussa! Keittiön ja wc:n/suihkun jaan kämppisteni kanssa. Asunto oli siistissä kunnossa tänne tullessani. Ikkunat ovat rautatielle päin: tuosta ohitseni kulkevat junat Malmöhän, Kööpenhaminaan jne. Äänet toki kuuluvat, mutta eivät ainakaan toistaiseksi ole häirinneet. Sijainti on ihanteellinen: lähellä keskustaa ja yliopistoa. Yliopiston rakennuksia tosin on täällä joka puolella kaupunkia, mutta ymmärtääkseni ensi viikolla alkavat kurssini ovat tässä aivan tuntumassa. Pyörän ajattelin silti hankkia jostain, kunhan ehtii asettua muuten kaupunkiin.
Kämppiksiä on 10, mutta usko pois se ei ole niin paha kuin miltä kuulostaa. Asunto on nimittäin ikäänkuin jaettu kahtia. Tässä minun puolellani meitä on viisi ja me jaamme keittiön ja kaksi wc:tä/suihkua. Asunnon toisella puolella on liki samanmoinen pohjaratkaisu kuudelle kämppikselle. Me kaikki 11 jaamme yhteisen olohuoneen huoneiston keskiosassa. Siellä on sohvat, nojatuolit ja tv. Keittiöstä löytyy kaikki tarvittavat astiat ja ottimet, yllättäen kaikki from IKEA=) Itselläkin on suunnitteilla Ikean reissu Malmöhön. Jotain "pientä" kivaa voisi hankkia tänne huoneeseen. Että heavya matkaa tiedossa myös takaisinpäin tullessa;)
Olimme ilmoittauneet Swedish language course and orientation-ohjelmaan, mutta opettaja sanoi, että suomalaisina kuusi vuotta ruotsia opiskelleina meillä ei ole mitään asiaa kurssille. Ehkä sitä olisikin mukava opetella jotain muuta kuin Jag heter Anu, vaikka senkin sanominen tuntuu vielä hassulta. Kestää aikansa ennen kuin kieltä uskaltaa käyttää. Alkuviikoille on niin paljon ohjelmaa, että vapaa-ajanongelmia tuskin tulee. Ja ruotsin kursseja on tarjolla eritasoisia, joten niillekin pääsee halutessaan vielä myöhemmin. Tänään oli yleistä infoa Kårhusetissa, jossa meille kerrottiin mm. opiskelijoiden terveydenhuollosta ja asumisesta. Olipa läsnä myös paikallista viranomaisverkostoa: oman Facebook-faniryhmän omistaja, aivan huikea Patrick-poliisi, jotta muistaisimme mm. sen että pyörässä tulee olla valot (päällä!) ja että yleisesti ei pissailla.
Nyt mentoriryhmän tapaamiseen!
Puss och kram; Anu
Terveisiä Lundista!
Nyt sitä ollaan sitten paikan päällä Etelä-Ruotsissa, jonne siis saavuimme opiskelukaverini kanssa eilen 12.1. Matkahan nyt ei lentäen järin pitkä ollut: 7.20 lähti SAS:in lento Helsingistä ja paikallista aikaa olimme perillä Kööpenhaminassa 8.20. Kööpenhaminan lentokentältä lähti näppärästi juna liki saman tein, joten Lundissa olimme lopulta noin klo 10. Ei tätä oikein vieläkään ymmärrä, että täällä sitä nyt ollaan. Koko syksyn ja toki pidempäänkin tämä vaihtoonlähtö on mielessä siinnellyt ja nyt kaikki on oikeastikin startannut.
Ihan mutkitta reissumme ei alkanut. Etukäteisjärjestelyt venähtivät yllättäen pitkälle joulukuuhun, sillä vielä joulukuussa kuulimme Nordplus-verkostolta, ettei heillä yllättäen olekaan myöntää apurahaa. Ei muuta kun uusia avustushakemuksia väsäämään. Pääsimme onneksi sutjakkaasti eteenpäin Erasmuksen kautta, joten statuksemme ehti vielä viimeisen kuukauden aikana muuttua Nordplussasta Erasmukseksi. Myös itse asunnon saaminen tuntui venyvän pitkään. Monen mutkan kautta nyt siis lopultakin voin sanoa, että täällä ollaan ja kaikki hyvin!
Laukuissamme heavy-kyltit ja minulla kaiken lisäksi liki repeytynyt vetohihna otimme taksin rautatieasemalta osoitteeseen AF-building, missä oli yleinen ilmoittauminen ja mistä saisimme avaimet asuntoihin. International mentor-paitaisia avustajia oli joka puolella ja tuntui, että tässä ollaan hyvissä käsissä ja tervetulleita Lundiin. Laukut jätettiin alas ja sen jälkeen yläkertaan ilmoittautumaan. Siinä ei kauaa mennytkään, sen sijaan asuntojonossa kökötimme piiiitkään. Mutta iloinen saa kuitenkin olla, että on katto pään päällä. Salissa oli oma osastonsa heille, joilla ei ole vielä asuntoa, joten mieluummin sitä siinä international housing - jonossa odotteli.
Asuntonani on siis iso soluasunto, jossa minulla on oma 12 neliön huone. Huoneessa on kaikki perustavarat: sänky, kirjoituspöytä, hyllyköitä, kaapit, nojatuoli ja lamput. Lisäksi löytyy ensin hieman sairaalamaiseksi moittimani yksinäinen lavuaari, joka on kuitenkin jo nyt osoittanut toimivuutensa. Joten siitäkin iso plussa! Keittiön ja wc:n/suihkun jaan kämppisteni kanssa. Asunto oli siistissä kunnossa tänne tullessani. Ikkunat ovat rautatielle päin: tuosta ohitseni kulkevat junat Malmöhän, Kööpenhaminaan jne. Äänet toki kuuluvat, mutta eivät ainakaan toistaiseksi ole häirinneet. Sijainti on ihanteellinen: lähellä keskustaa ja yliopistoa. Yliopiston rakennuksia tosin on täällä joka puolella kaupunkia, mutta ymmärtääkseni ensi viikolla alkavat kurssini ovat tässä aivan tuntumassa. Pyörän ajattelin silti hankkia jostain, kunhan ehtii asettua muuten kaupunkiin.
Kämppiksiä on 10, mutta usko pois se ei ole niin paha kuin miltä kuulostaa. Asunto on nimittäin ikäänkuin jaettu kahtia. Tässä minun puolellani meitä on viisi ja me jaamme keittiön ja kaksi wc:tä/suihkua. Asunnon toisella puolella on liki samanmoinen pohjaratkaisu kuudelle kämppikselle. Me kaikki 11 jaamme yhteisen olohuoneen huoneiston keskiosassa. Siellä on sohvat, nojatuolit ja tv. Keittiöstä löytyy kaikki tarvittavat astiat ja ottimet, yllättäen kaikki from IKEA=) Itselläkin on suunnitteilla Ikean reissu Malmöhön. Jotain "pientä" kivaa voisi hankkia tänne huoneeseen. Että heavya matkaa tiedossa myös takaisinpäin tullessa;)
Olimme ilmoittauneet Swedish language course and orientation-ohjelmaan, mutta opettaja sanoi, että suomalaisina kuusi vuotta ruotsia opiskelleina meillä ei ole mitään asiaa kurssille. Ehkä sitä olisikin mukava opetella jotain muuta kuin Jag heter Anu, vaikka senkin sanominen tuntuu vielä hassulta. Kestää aikansa ennen kuin kieltä uskaltaa käyttää. Alkuviikoille on niin paljon ohjelmaa, että vapaa-ajanongelmia tuskin tulee. Ja ruotsin kursseja on tarjolla eritasoisia, joten niillekin pääsee halutessaan vielä myöhemmin. Tänään oli yleistä infoa Kårhusetissa, jossa meille kerrottiin mm. opiskelijoiden terveydenhuollosta ja asumisesta. Olipa läsnä myös paikallista viranomaisverkostoa: oman Facebook-faniryhmän omistaja, aivan huikea Patrick-poliisi, jotta muistaisimme mm. sen että pyörässä tulee olla valot (päällä!) ja että yleisesti ei pissailla.
Nyt mentoriryhmän tapaamiseen!
Puss och kram; Anu
Kiva oli kuulla, et ootte päässy turvallisesti perille! Varmasti menee vähän aikaa totutellessa uusiin kuvioihin, mut reippaina tyyppeinä pärjäätte varmasti! Vi hörs!=) -tellu-
VastaaPoista